Eduskuntavaalit ovat ohitse, mutta siitä vääntäminen sosiaalisessa mediassa saa vasta uusia kierroksia. Olen huomannut itsestäni, että jossain vaiheessa kulloistakin eduskuntakautta politiikka kiinnostaa enemmän, jolloin jaksan keskustella ja ehkäpä väitelläkin asioista. Kaiken kaikkiaan olisikin hyvä keskustella sellaisten kanssa, jotka edustavat erilaista katsantokantaa kuin itse, sillä näin pääsee ymmärtämään, miksi toiset ajattelevat niin kuin ajattelevat.
Tänä vuonna kävin ennakkoäänestämässä, vaikka siinä vaiheessa olin lähes täysin kyllästynyt suomalaiseen puoluepolitiikkaan, keskusteluun puoluepolitiikasta ja mikä pahinta, puolueiden ehdokkaisiin huolimatta siitä, mitä laitaa tai keskikenttää he edustivat.
Onneksi löysin ehdokkaan, joka ei perustanut kampanjaansa siihen, että omien rakentavien ehdotusten sijaan olisi käyttänyt sosiaalisen median tilansa tai lehtien yleisönosastopalstojen tilaa muiden puolueiden sekä ehdokkaiden haukkumiseen.
Jos kiinnostus politiikkaan palaa, kuulette siitä varmasti jossain kolumnissani.
Uskon itse tästä huolimatta siihen, että äänestämällä voi vaikuttaa, mutta jos edellä mainittu trendi jatkuu samanlaisena, en ihmettelisi, jos jättäisin joku vuosi äänestämättä. Sellaisiakin aikoja on ollut. Reiluna parikymppisenä politiikka ei kiinnostanut minua lainkaan ja tuolloin jätin myös äänestämättä, vaikka olin joistakin asioista paljon ehdottomampi kuin nykyään. En ole itse enää nuori ja parikymppinen, joten en osaa sanoa, kuinka tämän päivän politiikka ja ehdokkaat näyttäytyvät nuorille.
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa 18–24-vuotiaista äänesti 47 prosenttia ja 25–34-vuotiaista 58 prosenttia. Vuoden 2019 vaaleissa äänestysaktiivisuus nousi ja 18–24-vuotiaista äänesti 55 prosenttia ja 25–34-vuotiaista 63 prosenttia. On mielenkiintoista kuulla, mihin suuntaan nuorten äänestysaktiivisuus tänä vuonna on mennyt. Ennakkokyselyiden perusteella kasvua olisi tulossa, mutta etukäteen tehdyt kyselyt eivät välttämättä kerro totuutta.
Politiikkaan kyllästyminen näkyy valitettavasti omalla kohdallani myös siinä, etteivät tulokset herättäneet juurikaan intohimoja puoleen tai toiseen. Sen verran voin valaista omaa katsantoani, että pieni pettymys tuli, mutta koska olen saanut puoluepolitiikasta tahtomattanikin ähkyn, olen vain onnellinen että vaalit ovat ohi.
Jos kiinnostus politiikkaan palaa, kuulette siitä varmasti jossain kolumnissani. Jos se ei palaa, on elämässä onneksi paljon muutakin. Kuten Far Cry 6 -videopeli, johon olen koukussa. Siinä pelaaja on osa vastarintaliikettä, joka haluaa syöstä diktaattorin vallasta. Politiikalta en välty siis videopelissäkään, mutta siinä hahmot ovat sentään mielenkiintoisia.
Kirjoittaja on viestinnän asiantuntija ja Nuorisotyö-lehden päätoimittaja.