Yläpuolella olevassa ympyräkuvassa en ole naama peruslukemilla. Perusilmeeni on vihaisempi.
Tuttava näki kerran, kun odotin liikennevaloissa, ja joutui soittamaan perään, että onko kaikki hyvin. Jos haluan välttää ihmisoikeus-, operaattori- tai lehtitilauskeskustelut, yleensä riittää, että rentoutan kasvolihakseni ennen myyjää. Vetovoima ja geenit hoitavat loput.
Koronavuodet lopettivat hetkeksi tilanteet, joissa tutustutaan uusiin ihmisiin. Palaverit ja koulutukset siirtyivät verkkoon ja aika iso osa myös jäi sinne. Etenkin koulutuksista.
Kun ihmisten kasvokkainen kohtaaminen väheni, pääsivät hymylihakset surkastumaan. Huomasin sen, kun vietin erään iltapäivän mukavien yhteistyökumppaneiden kanssa ja yritin saada naaman vastaamaan tunnetilaa.
Kun kohtaaminen väheni, pääsivät hymylihakset surkastumaan.
Tilaisuuden loppupuolella alkoi jo pää kipeytyä. Treenin puute tuntui korvien tuntumassa. Pienimmillään lihasten aktivointi juuri korvan lähellä riittää muuttamaan ilmeen suuttuneesta sosiaaliseksi.
Kohtaaminen on kovaa työtä. Nostan hattua esimerkiksi viikonloppuna päättyneillä Rakennusmessuilla osastoa pitäneille, joilla hymyä riitti vielä sunnuntainakin.
Aiempaa harvemmalla osastolla näytti olevan messuille erikseen palkattuja pr-henkilöitä. Alan asiantuntijat ovat olleet aiemminkin osastoilla läsnä, mutta takavuosina heidän apunaan ihmisiä kohtaamassa oli kauneuskilpailuissa menestyneitä nuoria.
Nyt näytti siltä, että firman nuorimmille oli laitettu logopaidat pikku- ja jakkutakkien alle ja valjastettu heidän energiansa osastoille.
Vielä kovemman luokan kohtaamistyötä tekevät parhaillaan kampanjoivat eduskuntavaaliehdokkaat, jotka markkinoivat itseään äänestäjille.
Politiikassa täytyy tehdä ensin kova työ, että naama tulee tutuksi. Sen jälkeen työ jatkuu, jotta kasvoja ei unohdeta.
Oma naamani tuskin jaksaisi rupeamaa. Tai ainakin se tarvitsisi henkilökohtaisen valmentajan, jotta kasvolihakset saataisiin vaadittavaan kuntoon. Rentoutuminen olisi alati läsnä oleva riski myönteiselle mielikuvalle.