Olen seurannut Mäkitorpan ja Mäkituvan tiimoilta käynyttä keskustelua ja vasta vähän yli 10 vuotta täällä pysyvästi asuneena haluan antaa jyväskyläläisille pari tielleni tullutta vinkkiä asian eteenpäin viemiseksi.
Koen, että tämä yksittäinen asia koskee laajemmin Jyväskylän kaupunkikuvan kehittämistä, josta me kaikki kaupunkilaiset olemme vastuussa. Löysin kirjahyllystäni sattumalta pari kirjaa, jotka voisivat auttaa meitä kaupunkilaisia ratkaisemaan kaupungin kehittämisen suuntaa.
Ensiksi, filosofian tohtori Jussi Jäppinen kirjoitti vuonna 2017 hienon teoksen Kadonnutta kaupunkia etsimässä: Tarinoita Jyväskylän puretuista rakennuksista. Teos keskittyy lähinnä kaupungin keskustaan, mutta antaa selvän kuvan mitä koko kaupungille on tapahtunut 1900-luvun jälkipuoliskolla.
Jäppinen lainaa kapellimestari Jussi Jalasta arkkitehti Yrjö Blomstedtin poikaa: ”Tuo meidän kulma oli arkkitehtonisesti hyvin kaunis ja olisi mainiosti voinut jäädä historialliseksi muistomerkiksi. Mutta ilmeisesti raha ratkaisi ja se purettiin kerrostalon tieltä…”
Kauniista sisämaakaupungista on saatu aikaan vähemmän kaunis.
Jäppisen kirja näyttää oivallisin kuvin, miten lukuisia viehättäviä taloja on Jyväskylän keskustassa pikapikaa purettu ”ikävännäköisten” laatikkomaisten kerrostalojen tieltä. Erityisesti tämän kirjoittajaa viehätti värikuva tunnelmallisesta Rantapuiston kesäravintolasta, joka purettiin vuonna 1945.
Suosittelisin kaikille nykyisille jyväskyläläisille Jäppisen kirjan selaamista. Se näyttää, miten erittäin kauniista sisämaakaupungista on vähän yli 50 vuoden aikana saatu aikaan vähemmän kaunis ja vähemmän viehättävä ”kaupunkimainen” paikka. Samantapainen prosessi on ilmeisesti jatkunut ja jatkuu valitettavasti Mäkitorpan ja Mäkituvankin kohdalla.
Toiseksi, lääketieteen Nobel-palkinnon saanut amerikkalainen Elizabeth Blackburn ja terveyspsykologi Elissa Epel kirjoittivat samana vuonna 2017 kirjan Pitkän ja hyvän elämän biologia: Telomeerit ja terveys, joka voisi antaa meille kaupunkilaisille uutta perspektiiviä kaupungin kehittämiselle.
Kirjan viesti on, että mitä pitempinä meidän solujemme päissä sijaitsevat telomeerit pysyvät sitä terveempänä ja pitkäikäisempänä ihminen säilyy. Kirjassa esitetään tieteellisiin tutkimuksiin perustuva arvio, että telomeerien pituuteen vaikuttavat edullisesti muun muassa ympäristön viihtyisyys, tasa-arvon kokeminen, sosiaalinen kanssakäyminen, yhteisöllisyyden tunne ja luontokokemus, joita esimerkiksi Mäkitorpan ja Mäkituvan alue tarjoaa kukkuramitoin.
Tälle kirjoittajalle herää kysymys: voisivatko jokaiseen kehomme miljardeista soluista istutetut perusarvot sopia myös Jyväskylän kaupungin kehittämiseen? Tämä on terveen järjen kannaltakin jotakin muuta kuin kiireinen, keinotekoiselle näyttämiselle ja stressiä täynnä oleva moderni elämä.
Tästä voisi Mäkitorpan ja Mäkituvankin puolustajat saada uutta ideaa toiminnalleen ja tätä voisivat kaupungin päättäjät ja rakennusfirmatkin alkaa pohtia toimissaan.
Kaikkea hyvää Jyväskylän kaupungille, kaupunkilaisille ja rakennusfirmoille toivoen
Kirjoittaja on Jyväskylän Mäki-Matissa asuva emeritus professori (terveyden edistäminen).