Lääkäripalveluiden saatavuus on noussut huolenaiheeksi hyvinvointialueiden käynnistyttyä. Tietyillä sairaaloiden erikoisaloilla ja perusterveydenhuollon puolella etenkin kasvukeskusten ulkopuolella on haastavaa saada lääkäreitä alalle tai alueelle. Maakuntaa kiertäessä kysymys lääkärivastaanottojen saatavuudesta nousee toistuvasti esille.
Pula on samansuuntainen koko maassa ja ratkaisuksi onkin yleisesti ehdotettu lääkärikoulutuksen lisäämistä. Se voi hyvinkin olla tarpeen, mutta aloituspaikkojen lisääminen realisoituu uusina valmistuneina lääkäreinä vasta vajaan kymmenen vuoden kuluttua.
Yliopistollisissa yksiköissä ei ole mahdollista myöskään määrättömästi laajentaa kurssikokoja vailla pelkoa opetuksen laadun kärsimisestä. Samaan aikaa ulkomailla lääkäriksi opiskelee jo tiedekunnan verran suomalaisia. Tätä taustaa vasten maamme kuudennelle lääketieteelliselle tiedekunnalle onkin tilausta.
Keski-Suomi tuskailee lääkäripulan kanssa aivan samalla tavalla kuin muut alueet, joilla ei ole yliopistollista yksikköä. Meille kilpailutilanne on erityisen hankala, koska kaksi yliopistollista sairaalaa ovat naapurialueillamme, Kuopiossa ja Tampereella. Molemmat ovat luonnollisesti vetovoimaisia työnantajia sekä hoitoalan työntekijöille että lääkäreille.
Tilanne kannattaa käyttää Keski-Suomen hyväksi.
Keski-Suomeen ja nimenomaan Jyväskylään tulisikin lähteä rohkeasti ajamaan maamme kuudetta lääketieteellistä tiedekuntaa. Jos lääkärikoulutuksen todellisesta valtakunnallisesta lisäyksestä haaveillaan, on se ainoa tapa vastata kasvaviin opiskelijamääriin.
Osaamista meiltä löytyy roppakaupalla ja lääkärikoulutusta alueellamme onkin annettu yhteistyössä lääketieteellisten tiedekuntien kanssa jo useita vuosia. Erikoissairaanhoitomme on tälläkin hetkellä maan kärkitasoa, joten perusta yliopistosairaalalle on olemassa varsin vahvana.
Lääketieteellinen tiedekunta sementoisi asemamme suomalaisessa terveydenhuollon kentässä ja toimisi vetovoimatekijänä terveydenhuollon ammattilaisille. Tuoreet lääkärit kun tuppaavat jäämään opiskelupaikkakunnalle tai lähialueille töihin valmistumisensa jälkeen.
Myös raastava erikoissairaanhoidon keskittämiskeskustelu olisi kohdallamme automaattisesti historiaa. Luonnollisesti myös alueellinen elinvoima hyötyisi uudesta tiedekunnasta ja siihen liittyvästä positiivisesta sykkeestä sekä lääketieteellisen tiedekunnan arvostetusta asemasta yliopistomaailmassa.
Sairaala Novaan on tehty maakunnallinen satojen miljoonien investointi ja tälläkin hetkellä osa vuodepaikoista joudutaan pitämään avaamattomana. Yliopistostatus toisi todennäköisesti siinäkin mielessä toivotun piristysruiskeen, että saisimme maamme moderneimman sairaalan hyödynnettyä täydellä kapasiteetillaan.
Jos lääkärikoulutusta halutaan lisätä, se vaatinee Suomeen kuudennen lääketieteellisen tiedekunnan jossain vaiheessa. Tilanne kannattaa ennakoida, ja käyttää Keski-Suomen hyväksi.
Kirjoittaja on muuramelainen kirurgi, kunnanvaltuuston puheenjohtaja, eduskuntavaaliehdokas (kok.)