Korona mullisti arkemme kolme vuotta sitten. Yhteiskuntaa säädettiin säästöliekille ja liikkumista rajoitettiin tuntemattoman ja arvaamattoman taudin vuoksi. Rajoitusten tarkoitus oli hyvä – suojella meitä taudilta. Jälkipuintien perusteella siinä myös onnistuttiin. Mutta ei kivuttomasti.
Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden vastuualuehjohtaja Päivi Kalilainen Keski-Suomen hyvinvointialueelta kertoo Surkkarin eduskuntavaalijuttusarjassa perheiden ajatuksista ja huolista vaalien alla.
Huolia riittää. Aikuisten ja nuorten mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat selvästi lisääntyneet. Lähipiirit ovat pienentyneet, vanhempien vastuu kasvanut. Vanhemmat tuntevat riittämättömyyttä ja huolta omasta selviytymisestä.
Maku oli kohdallaan, mutta ei niitä kehtaisi myyjäisiin viedä.
Perheille korona-aika oli kaksijakoista: Toisia taudin pelko auttoi keskittymään perheeseen. Retkeiltiin, ulkoiltiin ja tehtiin enemmän asioita yhdessä. Toisilla taas ongelmat kärjistyivät ja jäivät piiloon.
Kun tautiin totuttiin, pelko hellitti ja rajoituksia purettiin, palattiin vähitellen vanhaan normaaliin. Stressi helpotti, mutta myös yhdessä tekeminen väheni. Kaikki korkit eivät mennet kiinni.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuosi sitten helmikuussa palautti pelon. Samalla se teki uuden piikin kolme vuotta sitten alkaneeseen aaltoilevaan ahdistukseen.
Kalilainen on huolissaan perheiden mielen hyvinvoinnista ja keskinäisen vuorovaikutuksen puutteesta. Hän peräänkuuluttaa yhdessäoloa ilman internetin läsnäoloa ja korostaa että ongelma ei suinkaan ole vain lasten puhelimen käyttö. Myös aikuisia on välillä vaikea saada luurista irti.
Jos tuntui pisto ja syyllisyys, tunteen voi kanavoida hyvään. Lasten lomaviikko on vasta puolessa välissä, joten vielä ehtii tehdä yhdessä. Tekemistä ei tarvitse edes itse keksiä, vaan sen voi ulkoistaa lapsille.
Kokeilin. Muksut halusivat leipoa mokkapaloja. Lopputuloksessa maku oli kohdallaan, mutta ei niitä kehtaisi myyjäisiin viedä.
Mielen hyvinvoinnin ongelmia ei mokkapalojen leipominen ratkaise, mutta tuskin pahentaakaan. Palojen äärellä voi näpytellä vaalikonetta ja pohtia, olisiko ehdolla päättäjiä, jotka voisivat ja haluaisivat ongelmaa ratkoa.