Liian moni asia on suomalaisessa koulussa rempallaan. Oppilaat eivät saa riittävästi tukea, luokkahuoneista puuttuu työrauha ja opettajia kuormitetaan tyhjänpäiväisillä paperitöillä. Läppärit ja iPadit ovat liian usein opetuksessa enemmän itse tarkoitus kuin varsinainen opetuksen sisältö. Tämä näkyy heikentyneinä oppimistuloksina.
Nämä kouluista ja kodeista kuuluvat huolet lakaistaan toistuvasti sivuun — ikään kuin oppilaat, opettajat ja vanhemmat eivät näkisi, mitä kouluissa tapahtuu. Tämä on kestämätöntä.
Peruskoulun pitää keskittyä perustaitoihin, lukemiseen, laskemiseen, kirjoittamiseen ja siihen, että jokainen saa riittävät perusvalmiudet jatko-opintoihin ja elämään ylipäätään.
Opettajat eivät kaipaa Helsingin byrokraattien käsiohjausta, eivät satojen sivujen ohjeistuksia, eivätkä paperitöiden tuomaa lisätaakkaa arkeensa. Opettajien tehtävä on opettaa. Kysynkin: milloin lakkasimme luottamasta opettajiin?
Erityisluokkien ja pienryhmien vähentäminen on ollut virhe, joka on korjattava. Erityisopettajan johdolla tapahtuvaa pienryhmäopetusta kaivataan enemmän. Monelle oppilaalle tämä on paras mahdollinen tapa edetä koulupolulla.
Välillä oppilaan etu vaatii sitä, että hän käy luokan uudestaan. 2000-luvun alkuun verrattuna luokalle jättäminen on vähentynyt noin puoleen.
On oppilaiden ja koko yhteiskunnan etu, että suomalainen peruskoulu palaa sen alkuperäisiin perusperiaatteisiin. Nykyaikaiset sisällöt ja menetelmät käytössä, mutta koulutyön järjestämisessä on otettava vanhoista hyvistä käytännöistä uudelleen mallia.
Kirjoittaja on tiede- ja kulttuuriministeri, opettaja sekä eduskuntavaaliehdokas (kesk.)