Hyvät ystävät ovat kuin räsymatot tai villasukat. Värikkäitä, lämpimiä, kestäviä. Luin joskus, että ihminen tarvitsisi viisi erilaista ystävää. Onkohan totta? Luulisi, että yhdellä hyvällä ja monipuolisella pärjäisi.
Listan mukaan ensimmäiseksi tarvitsemme hauskan ystävän. Sellaisen höpsöttelijän, joka tuo naurun tullessaan. Hauskan ystäväni tarvitsee vain katsoa silmiini, niin jo naurattaa. Hänen kanssaan on muodostunut yhteinen hassu kieli. Otamme rusinasta pullan tai laitamme ovea jalkoväliin. Hän on se, joka sanoi vahingossa “Horo”, kun piti moikata hei tai moro!
Sitten on viisas ystävä. Tietenkin. Minun viisaalle ystävälleni voin kertoa kaiken. Hän ei tuomitse. Hän on lukenut, kokenut ja itsekin mokannut. Hän kuuntelee. Minäkin kuuntelen. Hän ei tuputa mitään. Hän avartaa maailmaa älyllään ja käytöksellään.
Ystävä numero kolme, on huolehtija ystävä. Hän on kätevä emäntä. Hän on valmis auttamaan. Kaikki käy käden käänteessä. Siinä jää haitari pöydälle yksin soimaan, kun hän rientää auttamaan. Tuo mustikkakeittoa, c-vitamiinia, suklaata, kun sairastuu.
Otamme rusinasta pullan tai laitamme ovea jalkoväliin.
Minun huolehtijaystäväni vie minut marjametsään, lämmittää mökillään saunan ja kysyy miten voin? Hän antaa aina lähtiessään halauksen ja jotain kotiin vietävää. Onnekasta.
Päättäväisen ystävän kanssa hommat toimii. Päättäväinen ystävä tietää, mitä sinä tarvitset vaikka et itse sitä ehkä tiedä. Minun päättäväinen ystäväni ei jaksanut katsoa minun eron jälkeistä haahuilua, vaan hän varasi minulle kampaaja-ajan ja kertoi kampaajalle, mitä tuon ihmisraunion hiuksille tehdään. Olen ikuisesti kiitollinen hänelle sekä kampaajalle.
Viidentenä tulee vastuuntuntoinen ystävä. Jos itse on hummailija, mikäs sen parempaa kuin ystävä, joka seisoo jalat maassa. Tällainen ystävyyssuhde kestää aikaa, paikkaa ja tapahtumia. Ja vuosia. Heidän sydän on iso kultakimpale!
Parasta ystävyydessä on se tieto, että olipa kello mitä tahansa, olipa mikä päivä vaan, voit aina ottaa yhteyttä. Heidän ovi ja syli on auki aina.
Pojallani oli aikoinaan vielä yksi ystävyyden muoto. Ilkein ystävä. Kerran eskarista kotiin tullessa, hän esitteli minulle lumikasassa leikkiviä lapsia. Siellä kuulemma leikki hänen ilkein ystävänsä! Ensin naurahdin, mutta lopulta kysyin hämmästyneenä, mitä tarkoitat? Se kiusaa minua, vaikka haluaisin leikkiä, kuului vastaus. Silloin itketti.
Toivon, että kaikki ilkeät, pahan mielen ystävät löytäisivät peilin ääreen. Jospa he oppisivat sitä kautta rakastamaan ensin itseään, sitten muita.
Kirjoittaja on maailmaa ihmettelevä, kaunis, riehakas ja onnellinen yksinhuoltaja.