Olin ensimmäistä kertaa hiihtämässä kesätauon jälkeen Soidenlammen ladulla. Tuttu latukaveri hiihti vastaan ja huikkasi hyväntuulisena: ”Elämä voittaa”. Jäin miettimään, että mitä kaveri tuolla tarkoitti. Eihän latuveljillä ja -sisarilla ole elämä tappiolla ollutkaan. Hyvillä mielin täällä on hiihdelty koko korona-aika.
Varmaan kaveri tarkoitti vain sitä, että onpa mukavaa taas hiihdellä kesätauon jälkeen. Entä se korona, joka johtui kaverin sanoista mieleeni? Kaksi talvea sitäkin aikaa ehdittiin laduilla hiihdellä. Ei se koronan pakenemista ollut, koska samaa oli tehty ennen epidemiaa ja tehdään myös epidemian jälkeen.
Mutta jos ajatellaan hiihtämistä koronan välttelynä, niin ehkä se raikas puhdas metsä oli parhaita paikkoja, mitä kuvitella saattaa. Varmasti kaupungissa oli enemmän viruksia ilmassa kulkipa missä tahansa. Moni ikätoveri vetäytyi lähes kokonaan kotinsa seinien sisälle. Se ei ole varmasti helppoa henkisestikään. Koin lähes syyllisyyttä, kun laduilla oli yhtä mukavaa kuin ennenkin ja terveys ja kunto salli siellä olla.
Hiihtomatkaa kertyi 1 300 kilometriä sataan pätkään jaettuna.
Viime talvi oli hyvä. Hiihtomatkaa kertyi 1 300 kilometriä sataan pätkään jaettuna. Koronaan sairastuminen aiheutti viikon tauon, muuten ei juuri ollut päivää pitempiä taukoja. Kuinka käynee nyt? Viime talvena hiihto alkoi noin viikkoa aikaisemmin kuin tänä talvena.
Olen jäljessä viime talveen verrattuna 65 kilometriä. Ei ole paljon. Mutta jos hiihto jää vaikka tuhanteen kilometriin, niin mitäs tuosta. Tuhat kilometriä on vähän, jos sitä vertaa latututtuihin. Heissä on hyvin paljon niitä, jotka hiihtävät enemmän.
Kovin tuntemani harrastaja on aina iloinen perheenäiti Susanna. Olin kerran lähtemässä kympin lenkilleni, kun Susanna pakkasi autoonsa ahkiossa nukkuvaa vauvaa. Kertoi hiihtäneensä vauvan kanssa 40 kilometriä. Yksin hän saattaa hiihtää jopa 100 kilometriä putkeen.
”Virallinen” suositus yli 65-vuotiaille (olen 75 v.) kestävyysliikunnan minimistä on paljon vähemmän kuin tuhat kilometriä. UKK-instituutti: ”Sydämen sykettä kohottavaa liikettä eli reipasta liikkumista suositellaan ainakin 2 tuntia 30 minuuttia viikossa”.
Vuoden ensimmäinen päivä. Liukas mutta jäinen latu. On oltava varovainen, ettei kaadu alamäissä. Vastaan hiihtää ihan pieni poika ja huikkaa reippaasti ”Hyvää uutta vuotta”. ”Sitä samaa sinulle”, huikkaan takaisin. Parisataa metriä hiihdettyäni tulee vastaan pojan muu perhe.
Soidenlammen kohdalla näen puiden raosta, että kirkas aurinko on kohonnut lammen takana puiden yläpuolelle. Ensimmäisen kerran sen tänä talvena panen merkille. Elämä voittaa.
Kirjoittaja on jyväskyläläinen liikkuja.