Välillä koen olevani ikivanha, kun muistan kokeneeni mitä ihmeellisempiä asioita ja aikoja. Joskus oikein järkytyn, kun mietin miten paljon moni asia on muuttunut vähän yli 60 vuodessa. Ja totta, moni asia on muuttunut paljon paremmaksi.
Kun haastattelin vuoden 2022 lopulla Jyväskylän eläköitynyttä viestintäjohtaja Helinä Mäenpäätä, aloimme yhdessä oikein pohtia, että miten tiedottamista alussa hoidettiin. Helinä teki tiedotteita ja niitä postitettiin kirjeenä esimerkiksi toimituksiin ja kiireisimpiä lähetettiin faxilla.
Muistan selanneeni eri lautakuntien ja kaupunginhallituksen sekä -valtuuston esityslistoja, soittaneeni päätöksistä ja sitten kirjoittaneeni tärkeimmistä aiheista uutisia.
Nyt odottaa aamulla töihin tullessa sähköpostissa esimerkiksi kaupunginhallituksen kokouksista kirjoitetut päätökset, ja voin poimia niistä lehtijuttuihin lukijoita kiinnostavat asiat.
Moni arjen asia, joka tuntui muutama vuosikymmen sitten luonnolliselta, tuntuu nyt hyvin hankalalta. Kuka osaisi varata esimerkiksi käteistä rahaa viikon ruokaostoksiin tai viikonlopun rientoihin, ja kenellä olisi aikaa hakea seteleitä pankin tiskiltä kesken työpäivän?! Miten me teimme sen? Silloin piti myös muistaa ottaa pankkikirja mukaan töihin: siis mikä kirja, kysyy nuoriso.
Aivomme eivät kuitenkaan toimi nykymaailman tahdissa, vaan edelleen liki kivikaudella.
Seuraavaksi tuli pankkiasiointiin muistaakseni shekkivihko ja se helpotti elämää jo kummasti. Se piti kuitenkin käydä säännöllisesti saamassa ajan tasalle pankissa eli selvittää kuinka paljon tilillä on rahaa.
Laskut maksettiin pankissa ja taas kerran jonotettiin keskellä päivää. Jonossa piti kurkistella, että olisiko viereisessä jonossa asiakkaalla vain yksi lasku eli vetäisikö se jono nopeammin, jotta ehtii nopeammin takaisin töihin. Mikä helpotus olikaan, kun tuli maksupalvelu ja laskut saattoi pudottaa pankin laatikkoon.
Sekin oli huima kehitysaskel, kun laskuja pystyi maksamaan pankin tuulikaapissa. Se vasta olikin tarkkaa touhua, kun automaatilla piti naputella pitkät tili- ja viitenumerot oikein, kun takana kuuli seuraavan jo vaihtavan jalkaa huokaillen.
Se, että moni asia on muuttunut nopeammaksi, tehokkaammaksi ja helpommaksi, on tehnyt ihmisistä usein malttamattomia. Olemme oppineet jo siihen, että asiat hoituvat nopeasti, mutta samalla verenpaine nousee huippulukemiin, jos niin ei tapahdukaan.
Sen vuoksi aivomme kuormittuvat, keskittyminen on vaikeaa ja väsymys iskee helposti.
Olen oppinut lukemaan itseäni ja sitä milloin ajatukset käyvät ylikierroksilla. Saattaa mennä viikko, että töiden jälkeen kotitietokoneen kansi on kiinni ja puhelin koko illan äänettömällä. Jossain vaiheessa saatan katsoa, onko tullut viestejä tai joku soittanut. Kotona ei ole myöskään televisio auki ellei sitä katsota. Olen tavallaan palannut 70-luvulle virikkeiden määrässä.
Muutama viikko sitten puhuimme työpaikan ruokalassa siitäkin, että ennen ihmiset poikkesivat ilmoittamatta toistensa luokse. Soitettiin ovikelloa ja sanottiin, että terve, ajattelin poiketa. Siinä ei ehditty selata kalenteria tapaamisen ajankohdasta, ei leipoa eikä taputella pöytäliinaa suoremmaksi.
En muista äitini koskaan sanoneen tulijalle, että täällä on nyt tällaista tai olisi pitänyt vähän siivota. Kyllähän meillä tehtiin viikkosiivous, mutta neljän lapsen perheessä se siivous oli kuin pisara meressä. Sen verran kai potkittiin kenkiä sivummalle, että vieras pääsi etenemään eteisessä.
Se, mitä kaipaan nykyajassa on, että koko ajan ei tarvitsisi tietää mitä maailmassa tapahtuu. Yhdet uutiset illan aikana riittävät minulle.
Suuri kiitos joka tapauksessa atk-ihmisille nettipankin toiminnasta. Sen ansiosta elämämme on helpottunut hyvin monella tavalla.
Kirjoittaja on Suur-Jyväskylän Lehden toimittaja.