Lähdin Aalto-Alvarin kuntosalille aamukahvin jälkeen kuuntelematta uutisia. Ihmettelin siellä saunassa, että miksi tällainen hiljaisuus, kukaan ei sano mitään. Lähes aavemainen hiljaisuus jatkui myös kuntosalilla. Sitten kuulin, kun joku sanoi hiljaa kaverilleen: Matti Nykänen on kuollut.
Tämä kokemus siis oli vuonna 2019. Jo nyt Nykäsen hieno patsas on pystyssä Köyhälammen rannassa Hippoksen seudulla. Nopeaa toimintaa kaupungilta.
Edellisen kotikaupunkini Kotkan suurmies on ollut kirjailija Toivo Pekkanen. Kun Kotka aikoinaan myönsi määrärahan Toivo Pekkasen patsaan suunnittelemiseksi, kului vielä lähes 20 vuotta ennen kuin Tahdon voimaksi nimetty muistomerkki oli pystyssä Kotkan pääkirjaston vieressä. Oikein hieno moderni muistomerkki sekin.
Kuvanveistäjä Kaarina Kaikkosen teos Höyhen painaa 56 tonnia. Melko painava höyhen. Teos aiheutti vilkasta keskustelua sen jälkeen kun kaupunginvaltuusto vuonna 2020 päätti, että Höyhen valitaan ehdolla olleista teoksista. Valittiin moderni ehdotus, ei näköispatsasta. Kaupunkilaisilta taisi tulla vastalauseita enemmän kuin puolusteluja.
Jyväskylän suuren pojan elämän näköinen patsas.
Matti Nykäsen leski Pia Nykänen sanoi Iltalehdelle kantansa: ”Voi perkele mikä kävi! Olisin toivonut näköispatsasta. Jos Matti eläisi, niin hän olisi myös halunnut näköispatsaan. En ole tyytyväinen päätökseen ja en usko, että moni muukaan. Valtuusto ei tehnyt oikeaa päätöstä”.
Kävelen uimahallin vieritse Köyhälammelle katsomaan muistomerkkiä. Lammen takaa katsottuna se näyttää pieneltä. Mutta kun menen muistomerkin viereen, vaikutelma on kovasti toisenlainen. Hyvin vaikuttava, vaikka ei ole näköispatsas –tai ehkä juuri siksi.
Suksista tehty hyppyrimäki, jokaisessa suksessa mainittuna jokin huikean uran saavutus. Ja tuosta kourusta se hyppy sinkoaa lentoon. Näköistä teoksessa on vain Matti Nykäsen nimi ja kuva sekä elinaika patsaan kyljessä.
Innostun heti muistomerkistä, kun sitä läheltä katselen. Eipä voisi elävämpi olla ollakseen kuitenkin vain patsas. Jyväskylän suuren pojan elämän näköinen patsas, vaikka ei niin sanottu näköispatsas olekaan. Olen melko varma, että Pia Nykänen erehtyi siinä, miten kaupunkilaiset ottavat muistomerkin vastaan. Otamme sen vastaan oikein hyvin.
Palaan kotiin päin. Köyhälammen toisella puolen katson uudelleen patsasta. Enää se ei näytä pieneltä. Mieleni on vallannut muistelu, kun katsoin telkkarista Oslon MM-kisoja vuonna 1982. Jännitettiin hirveästi, miten Matti Nykäsen käy, kun luntakin sataa sakeasti. Sieltä Matti tulee uljaasti alas lumisateen läpi. Ja voittaa suurmäen maailmanmestaruuden 18-vuotiaana.
Vesa Nuolioja
Jyväskylä