Nuorten ahdistuksesta puhutaan paljon. Osan mielestä ei tarpeeksi, osan mielestä liikaa.
En tiedä, millaista nykyään on olla opiskelija, kun en ole, mutta reilut 10 vuotta sitten piti valmistua, raha oli tiukassa ja taantuma takasi epävarmat työllisyysnäkymät. Yhdistelmä ahdisti, mutta en muista siitä olleen näin paljon puhetta. Sen perusteella vaikuttaa, että nyt ahdistaa enemmän.
Menin nykypäivän mittapuulla aika nuorena naimisiin. Se ei ahdistanut silloin eikä ahdista vieläkään. Ensimmäisen lapsen syntyessä olin 26 ja vailla vakituista työpaikkaa. Se ahdisti minua ja pankkia, jolta pyysimme vaimon kanssa lainaa ensiasuntoa varten. Lainan saaminen ei ollut helppoa, mutta sittemmin se on vain vaikeutunut.
Ilmastonmuutos ahdistaa nuoria ja sen hidastaminen vanhempia.
Myös vähemmän nuoria ahdistaa. Keski- ja eläkeikäisiä yhdistää ahdistus korkeasta energian hinnasta. Asuntovelallista myös kasvavat korkomenot. Jos on remontointitarvetta, voi tunteen tuplata.
Energiansäästövinkeistä lapsellisen on helppo noudattaa sitä, että pestään vain täysiä koneellisia. Siihen helppous loppuukin. Hankin vastikään vettä säästävän suihkunpään. Se toimii muuten hyvin, mutta on pidentänyt lasten suihkussakäyntiaikaa.
Ilmastonmuutos ahdistaa nuoria ja sen hidastaminen vanhempia. EU kieltää uusien polttomoottoriautojen myynnin 2035. Ymmärrän hyvin miksi, mutta huomaan jo miettiväni, millaisella pirssillä pääsee sen jälkeen kotiseudulla käymään. Ja onko sellaiseen varaa. Tai sen lataamiseen, vai millä lie menopeli liikkuukaan.
Ehkä nämä ongelmat ratkeavat ennen sitä. Tästä on turha ahdistua nyt. Maailma tarjoaa paljon ahdistavampia aiheita.
Viikonloppuna Kävelykadulla ennen Jyväskylän joulunavausta nainen tallusteli Kompassin tuntumassa ja huusi kovaääniseen, että Jeesus kannattaa ottaa sydämeen, ennen kuin ydinsota alkaa. Se oli mukava yllätys monelle joulumieltä keskustasta etsineelle.
Eteläpohjalainen sananlasku ihmettelee, että mikä ristus o ku ei ahrista. Mielenterveysongelmia ei pidä vähätellä, vaan niihin pitää saada apua, mutta sekin on hyväksyttävä, että aina jokin ahdistaa. Ainakin vähän.