Vanha Kuhmoisten viertotie kiemurteli Keski-Suomen kumpuilevien maastojen halki. Nykyisen Voionmaankadun päässä se tavoitti kasvavan Jyväskylän kaupungin ruutukaavaisen keskustan, joka oli jo 1800-luvun lopulla melkoisen täyteen rakennettu. Ulkopuoli oli vielä villiä ja vapaata: taloja, talleja, aittoja vähän siellä täällä.
Hyvänä, yhä kulttuuriltaan elävänä esimerkkinä aikakauden rakennushistoriasta ja miljööstä käy luonnonkaunis Pitkäkatu 25:n rinnetontti, joka ennen Maakunta-arkiston rakentamista rajoittui Voionmaankatuun.
Tontin päärakennus, Mäkitupa, valmistui 1899 ja viereen, kukkulan laelle, kohosi Mäkitorppa. Tontilla on aikojen saatossa sijainnut myös mm. navetta, sikala ja jäiden säilytyshuone.
Monenlaista on tontilla tapahtunut. Ensimmäinen Mäkituvan toimija oli Halosen harmoonitehdas. Seuraavaksi kukkulan talot palvelivat Rouvasväen Yhdistyksen kuumesairaalana, myöhemmin kansan tuntemana kulkutautisairaalana.
Kaupungin kulttuuritoimi järjesti 1980-luvulla rakennuksissa monipuolista, vireää kulttuuritoimintaa. Nykyään kukkulalla toimivia yhteisöjä ovat Jyväskylän Flamencoyhdistys, Kuvataideseura Kirjo ja nuorten omaehtoisen toiminnan Yläkulttuuriyhdistys. Lisäksi tiloja vuokraavat taiteilijat ja taideyrittäjät.
Museoviraston Suomen rakennuskulttuurin yleisluettelon kohdeinventointilomake nro 72 v. 1985 katsoo rakennukset pihapiireineen suojelun arvoisiksi: ”Kohteella on merkitystä terveydenhoidon historian dokumenttina sekä pihapiiriltään ja rakennuskannaltaan säilyttämisen arvoisena ympäristönä – –.” Liitteessä todetaan pihapiirin huomattava paikallinen symboliarvo mäkimattilaisuuden ilmentäjänä ja maisemapisteenä. Museoviraston näkökannan painoarvo ei ole 37 vuodessa vähentynyt, päinvastoin!
Tästä huolimatta kaupunki hakee tontille parhaillaan kaavamuutosta myydäkseen sen kiinteistösijoittajalle, jolla puolestaan on aikomus tykittää tontti täyteen pienkerrostaloja! Suunnittelukilpailun voittaneessa ehdotuksessa vanhat, suojellut rakennukset saarretaan näiden talojen keskelle.
Mitä jää jäljelle 1800-luvun lopun väljästä ja poukkoilevasta rinnetontista, jos rahanteon vimmalle annetaan valta? Miltä näyttää kulttuurikukkula, kun sen kallio räjäytetään ja lanataan maan tasalle? Käy itse paikan päällä ja mieti tätä.
Vanhaa rakennuskantaa ja kulttuurimiljöötä niiden ympärillä ei meillä Jyväskylässä ole enää yhtään hukattavaksi! Mäki-Matin vehreä kulmaus perhepuistoineen, kulttuurikukkuloineen ja Kukkataloineen on varmasti kaupunkilaisten enemmistön mielestä suojelemisen arvoinen kaupunkitila. Vetoomus: Jyväskylä, älä halveksi menneisyyttäsi, vedä kaavamuutosehdotus takaisin. Kunnostuta vanhat rakennukset ja elävöitä pihapiirin vehreyttä. Tulevien sukupolvien kaupunkilaiset ja turistit tulevat tätä päätöstäsi vielä kiittämään.
Panu Koskimies
kuvanveistäjä, Jyväskylä