Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni | Tekoälyn arkijärki

Tekoälytutkimuksen piirissä arkiymmärrystä pidetään tekoälyn pimeänä aineena. Se määrittelee tekoälykehityksen keskeisen ongelman, mutta samalla se on jotain käsittämätöntä. Yhdysvaltojen asevoimien tutkimuslaitoksessa (Defense Advanced Research Projects Agency) alkoi vuonna 2019 70 miljoonan dollarin hanke, missä pyritään kehittämään koneellinen arkiymmärrys.

Tarkoituksena on luoda tekoäly, joka liitettynä vaikkapa siivousrobottiin tietäisi, ettei kissaa ole tarkoitus laittaa roskikseen eikä laatikkoon säilöön. Kielen kääntämiseen kytkeytynyt tekoäly kykenisi purkamaan kielen monitulkinnallisuuden ja kaksoismerkitykset. Muun muassa tällaiset laitteet kykenisivät toimimaan maailmassa, koska niillä olisi se tieto, jonka varassa me ihmisinä kykenemme toimimaan sen enempää asiaa miettimättä.

Vuonna 1994 Oren Etzioni julkaisi artikkelin, jossa hän pyrki formalisoimaan Isaac Asimovin ”robotiikan ensimmäisen pääsäännön”. Tämän säännön mukaan ”robotti ei saa vahingoittaa ihmisolentoa tai laiminlyönnein saattaa tätä vahingoittumaan”. Etzioni havaitsi perustavan ongelman tämän säännön toimivuudessa. Hän havaitsi, ettei tietokoneilla ole käsitystä vahingoittamisesta.

Tällaisen useimmille meille itsestään selvän asian ymmärtäminen vaatii laajaa ja perustavaa käsitystä henkilön tarpeista, arvoista ja prioriteeteista. Ilman tätä tietoa virheet ovat miltei väistämättömiä. Vuonna 2003 filosofi Nick Bostrom hahmotteli tekoälyohjelman, jonka tehtävänä oli maksimoida paperiliittimien tuotanto. Ohjelma päätteli, että ihmiset voisivat sammuttaa sen ja lakkauttaa näin päämäärän saavuttamisen, joten se päätteli ihmisten hävittämisen olevan välttämätöntä oman tarkoituksensa täyttämiseksi.

Bostromin paperiliitintekoälyltä puuttuu arkiymmärrys. Se saattaa perustella itselleen, että levällään olevat paperit ovat vahingollisia. Toisaalta aisteihin perustuva arkiymmärrys on haastavaa tietokoneille. Pienikin muutos maailmassa sekoittaa tietokoneen. Eräässä tutkimuksessa muutaman pienen tarran kiinnittäminen stop-merkkiin, sai tekoälyn tulkitsemaan stop-merkin nopeusrajoitusmerkkinä. Toisessa tutkimuksessa pienillä muutoksilla muokattu 3-D tulostettu sammakko näyttäytyi tekoälylle kiväärinä. Tekoäly, jolla olisi arkiymmärrys, ei sekoittaisi sammakkoa kivääriin, koska se tietäisi, ettei kiväärillä ole neljää jalkaa.

Vuonna 1984 Doug Lenat ryhtyi kasaamaan Cyciä, joka on eräänlainen arkiymmärryksen tietosanakirja. Cyc perustuu aksioomiin tai sääntöihin, jotka selittävät miten maailma toimii. Yksi aksiooma selittää esimerkiksi, että jonkin asian omistaminen tarkoittaa sen osatekijöiden omistamista, toisen mukaan kovat asiat vahingoittavat pehmeitä ja kolmannen mukaan liha on pehmeämpää kuin metalli. Yhdistämällä näitä sääntöjä voisit päätyä arkiymmärryksen mukaiseen päätelmään: jos kuskittoman autosi puskuri osuu jonkun henkilön jalkaan, olet vastuussa tästä vahingosta.

Sadat loogikot ovat syöttäneet tällaisia sääntöjä Cyciin ja onkin esitetty, että se sisältää niin paljon arkiymmärryksen mukaisia sääntöjä vaikkapa erinäisten hedelmien ja vihannesten makuprofiileista, että vaikka tomaatti onkin hedelmä, niin tekoäly ei laittaisi sitä mukaan hedelmäsalaattiin. On kuitenkin epäilty, ettei tämä aksiomaattinen lähestymistapa ratkaise arkiymmärryksen ongelmaa. Katseet ovat suuntautuneet Sirin, Alexan, Google Translaten ja muiden palveluiden takana olevaan koneoppimisteknologiaan: tekoäly ei tällöin lukisi ohjekirjaa vaan kirjastoa.

OpenAI julkisti vuonna 2020 GPT-3 algoritmin, joka tutki internettiä kokonaisuudessaan ja kykenee tuottamaan järkevää tekstiä tyhjästä. Se onnistuu joissakin tapauksissa hämmästyttävästi, mutta epäonnistuu toisissa. Esimerkiksi erään GPT-3:n tuottaman väitteen mukaan ”tarvitaan kaksi sateenkaarta Hawaijilta seitsemääntoista hyppäämiseen”.

Filosofian vanhempi yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto