Joitakin vuosia sitten tekoälytutkija Yejin Choi lähti eräässä esitelmässään liikkeelle uutisotsikosta, joka ihmisille olisi itsestään selvä, mutta tekoälylle tuottaisi ratkeamattoman pulman. Choi tarkasteli uutisotsikkoa, jonka mukaan jossain päin Yhdysvaltoja oli tapahtunut ”juustohampurilaispuukotus”.
Choin mukaan ihmiset voisivat ymmärtää tiiviistä otsikosta hyvin nopeasti, mistä uutisessa on kyse. Onko joku ihminen puukottanut juustohampurilaista? Onko joku ihminen käyttänyt juustohampurilaista jonkun toisen ihmisen puukotuksessa? Näihin molempiin kysymyksiin vastaus olisi todennäköisesti ei. Entäpä, olisiko juustohampurilainen puukottanut toista juustohampurilaista? Tämä olisi äärimmäisen epätodennäköistä, ehkäpä jopa järjenvastaista.
Tietokoneet ajautuvat tällaisissa ongelmissa umpikujaan. Niiltä puuttuu arkiymmärrys, jonka avulla he sulkisivat pois ruokien väliset väkivallanteot.
Tekoäly haastaa tai jopa ohittaa ihmisen kyvykkyyden monilla saroilla. Shakin pelaajana tekoäly on parempi ja syöpäpesäkkeiden tunnistamisessa tarkempi. Rajaamaton, ennalta määrittämätön maailma kuitenkin tuottaa loputtomasti ennakoimattomia seurauksia, ja tällaisessa maailmassa tekoäly kompastelee. Tekoälytutkijat puhuvat tässä kohdin ääritapauksista, jotka sijaitsevat ennakoidun tai todennäköisen äärirajoilla. Näissä tapauksissa ihmismieli turvautuu arkiymmärrykseen, kun taas tekoäly valmiisiin sääntöihin ja opittuihin assosiaatioihin.
Arkiymmärrys on jotain, jota meillä kaikilla yleensä on. Tämä toteaminen tuntuu latteudelta, mutta kuvitellaan, että joutuisimme elämään ilman sitä. Jos olisit robotti, joka vierailee huvipuistossa ja päätyisit peilitaloon, ilman arkiymmärrystä kuvittelisit, että ruumiisi olisi vääristynyt mitä kummallisimpiin mittasuhteisiin.
Rankkasateessa et kykenisi päättelemään, olisiko sinun turvallista kävellä sateen läpi linja-autopysäkille. Apteekin vieressä sijaitsevalla linja-autopysäkillä loukkaantunut henkilö vaikeroisi maassa verta vuotavana pyörällä kaaduttuaan. Et kykenisi arvioimaan voisitko hakea nopeasti apteekista sidetarpeita, vaikket heti maksaisikaan jonojen vuoksi.
Ihmisenä voit turvautua näiden tilanteiden ratkaisemisessa valtavaan määrään implisiittistä tietoa. Teemme näin koko ajan, koska elämä kokonaisuudessaan on ääritapaus. Miten ihmiset muodostavat arkiymmärryksen? Lyhyt vastaus tähän monimutkaiseen kysymykseen on, että ihmisinä olemme monipuolisesti oppivia. Kokeilemme asioita ja havainnoimme niiden toimivuutta, luemme kirjoja ja kuuntelemme opetusta ja ohjausta, vastaanotamme tietoa hiljaisina ja päättelemme omillamme. Epäonnistumme itse ja katsomme kun toiset tekevät virheitä.
Tekoälysysteemit sitä vastoin eivät ole tässä mielessä kovinkaan tasapainoisia ja moniulotteisia. Niillä on taipumus seurata yhtä reittiä ja rajata toiset mahdolliset reitit pois. Voi olla, että tietokoneet laajoista tutkimushankkeista huolimatta eivät käsitä arkiymmärrystä ennen kuin niillä on omiemme kaltaiset aivot ja ruumiit. Tämän lisäksi niitä pitäisi kohdella kuten meitä.
Toisaalta ne saattaisivat kyetä muodostamaan paremman version arkiymmärryksestä. Ihmiset, joilla on epätosia arkiymmärrykseen perustuvia näkemyksiä, eivät saavuta arkiymmärryksemme mukaisia standardeja. Loukkaamme toisiamme, kadotamme lompakkomme, luemme kännykkää autoa ajaessamme, lykkäämme tärkeiden tehtävien tekemistä ja niin edelleen.
Laajennettu versio arkiymmärryksestä tarkoittaisi, että kyse ei ole ainoastaan tiedosta, vaan tietoon perustuvista teoista, ja vastuuta teoista sekä velvollisuudesta tiedon ja ymmärryksen hankkimisesta – olipa kyse juustohampurilaispuukotuksesta tai hätävarjelusta.
Filosofian vanhempi yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto