Maapallon väestön rikkain prosentti aiheuttaa kaksi kertaa suuremmat hiilidioksidipäästöt kuin väestön köyhin 50 prosenttia, raportoi kehitysyhteistyöjärjestö Oxfam vuonna 2020. Rikkain kymmenen prosenttia puolestaan aiheuttaa yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä kuin perässä tulevat 90 prosenttia maailman ihmisistä.
Suomalaisessakin keskustelussa usein suurimpana ympäristöongelmana tikun nokkaan nostettu väestönkasvu on siis loppujen lopuksi ilmaston kannalta vähemmän haitallinen ilmiö kuin upporikkaiden ihmisten ja vauraiden maiden kerskakulutus.
Samalla on selvää, että kestämättömän kapitalistisen yhteiskunnan aiheuttamat kriisit iskevät kaikkein voimakkaimmin jo valmiiksi huonossa asemassa oleviin – niin globaalisti kuin paikallisestikin.
Sään ääri-ilmiöt, energiakriisit, inflaatio ja lama osuvat pahiten niihin, joilla on vähiten puskureita pahan päivän varalle.
Tuohon joukkoon saattaa tulevana talvena joutua aiemmin varsin turvatussakin asemassa olleita keskiluokkaisia eurooppalaisia.
Ne, joille vaurautta on keskittynyt, pystyvät jopa hyötymään kriiseistä ja kasvattamaan varallisuuttaan, mikä on ollut aina osa kapitalismin luonnetta.
Long Playn toimittaja Hanna Nikkanen osoittaa tuoreessa ruuan hintakriisiä koskevassa jutussaan, että ruuan hinnan heittelyiden suurin syyllinen kuluneena vuonna onkin lopulta ollut sijoittajien keinottelu, ei ruuan saatavuus.
Ruokakin on siis äveriäiden rahapelikohde, vaikka sen pitäisi olla ihmisoikeus.
Ja koska kapitalistiseen toimintalogiikkaan kuuluu aina voitontavoittelu, rajaa se ihmiskunnalta pois monia kriiseistä selviytymisen keinoja, kun kaiken pitäisi tapahtua taloutta kasvattaen ja vaurautta kerryttäen.
Kapitalismi on kriisiytyvässä maailmassa harvoille hyväksi, suurimmalle osalle haitaksi ja tilanne tullee kärjistymään entisestään tulevina vuosina.
Mutta niin kauan kuin emme pääse uusliberaalista kapitalismista eroon, pitäisi pikaisesti ja maailmanlaajuisesti ottaa käyttöön edes super-rikkaiden varallisuuden verottaminen, korkeat luksuskulutusverot ja fossiiliyhtiöiden tuulentuomien voittojen verottaminen. Tuotot ohjattaisiin vahingoista kärsiville ja heikossa asemassa oleville.
Tätä oikeudenmukaisempia ja helpompia toimenpiteitä edes jonkinlaiseksi tilanteen tasapainottamiseksi en osaa keksiä. Samansuuntaisia vetoomuksia maailman valtiolle on esittänyt myös YK:n pääsihteeri Antonio Guterres.
Koska tällaisista toimenpiteistä ei juuri ääntä pidetä, minulle herää kysymys siitä, ketkä todellisuudessa ovat kehuskelluissa ”demokratioissamme” vallassa. Äänestävät kansalaiset vai varallisuuden omistavat ylikansalliset suuryhtiöt?
Älä siis syytä vertaisiasi kohtaamistamme kriiseistä ja ongelmista. Kaikki tämä yhteiskuntaamme pesiytynyt inhottava vihamielisyys ja aggressio, jolla samassa veneessä olevat kansalaiset on saatu taistelemaan keskenään, olisi käännettävä solidaariseksi ja kansainväliseksi liikkeeksi elinkelpoisen tulevaisuuden puolesta, tuhoisia valtarakenteita vastaan.
Kirjoittaja on eräopas, oikeustieteen maisteri ja Elonkehä-lehden päätoimittaja.