Vuoden siirtyessä villasukka-aikaan, on paikallaan katsoa taaksepäin. Samalla tapaa kuin lumi yllättää kohta taas autoilijat, on menneen kesän aikana jaksettu toistella tuttua mantraa siitä, kuinka joka viikonlopulle olisi jotain menoa. Nyt kun kesän positiiviset ongelmat siitä mennäkö SuomiPoppiin, Pori Jazziin, Kangasniemen Musiikkiviikoille vai Ilosaareen, alkavat tuntua kaukaisilta, voi miettiä tulevia tapahtumia.
Tapahtumatuotannon määrä on toki komea kesäisin, mutta samanaikaisesti ammattiteatterien ovet ovat pääosin kiinni. Moni konserttitarjoajakin on kesätauolla ja sinfoniaorkesterin soittimet telineissä. Olenkin miettinyt, että tuntuuko kesän ohjelmaähkyn korostaminen monen ammattitekijän silmissä iskulta päin kasvoja.
Sama kuin puhuisi ravintolassa siitä kuinka kaupungissa ei ole yhtään ravintolaa. Onhan niitä. Tässäkin yksi.
Pienen tarkastelun jälkeen voin sanoa, että syyskauden kulttuuritarjonnankin määrä on huikea. Koska pelkkä asian sanominen ei vakuuta ketään, päätin laskea Jyväskylän loppuvuoden tilanteen.
Kaikki tapahtumatarjoajat eivät ole julkaisseet koko syksyn ohjelmistoaan tai esityksiä tupsahtelee tarjontaan kuukausien kuluessa, joten turvauduin osin arvioon koronaa edeltävien vuosien tilastojen pohjalta. Varmasti myös joku tapahtumatarjoaja unohtui laskuista, eli luvut ovat suuntaa-antavia. Todellinen kattaus on vielä isompi.
Mutta siis: Syys-joulukuussa Jyväskylässä järjestetään noin 250 konserttia. Esimerkiksi tanssisali Lutakossa ”lauteille noustaan” 42 kertaa ja 30-vuotiaassa Popparissa 64 kertaa.
Konserttimäärään eivät sisälly joululaulukonsertit, joita perinteisesti tupsahtelee joukoittain kalenteriin sesongin myötä. Myös esimerkiksi Pyhäinpäivän aikaan kalenterissa saattaa olla viisikin konserttia päivässä.
Lisäksi on nippu paikkoja, jotka ilmoittavat ohjelmistostaan salaperäisesti esimerkiksi vain oveen teipatulla lapulla – näidenkin osalta uskalsin jonkinlaisia arvioita kuitenkin tehdä.
Teatterin puolella esirippu aukeaa loppuvuonna noin 300 kertaa. Kattaus sisältää niin kaupunginteatterin produktiot, ison liudan harrastajapuolen näytelmiä ja useita teatteri- ja stand up -vierailuja. Esimerkiksi Huoneteatterissa esityksiä on 38, Teatterikoneella 34, Eurooppa Neljällä 18 ja AdAstralla 14. Näistä ihan jokaiseen näytökseen ei toki kannata mennä, ellei toisto ole lähellä sydäntä.
Lisäksi tarjolla on iso määrä elokuvia Kino Aurorassa ja Finnkinon Fantasiassa, monenlaisia messuja, näyttelyitä, Valon kaupunkia ja Tanssin aika -festivaalia. Tähän kun lisää vielä kaikki ne kulttuurikokonaisuudet, jotka unohdin mainita, on lopputulema väkisinkin se, että kaupunki kuplii tarjontaa syksyllä.
Kalpene siis tapahtumakesä-käsite – syksy on oikeaa kulttuuriharrastajan kulta-aikaa.