Kolumni | Musiikkialalla marinoituneet nuorisotyössä

Olen tätä kolumnia kirjoittaessani juuri viimeistelemässä Nuorisotyö-lehteen artikkelikokonaisuutta musiikkialalla tutuiksi tulleista tekijöistä, joiden taustaan kuuluu nuorisoala. Artikkeli(e)n tarkoituksena on selvittää haastattelujen kautta, miksi nuorisotyössä tulee vastaan usein musiikkialalla marinoituneita – tai toisinpäin. Artikkelin idean äiti on Surkkarista tuttu toimittaja Outi Elomaa, jonka poika vaikuttaa tälläkin hetkellä sekä musiikkialalla että nuorisotyössä.

Artikkelissa on haastateltu tällä erää Amorphis-yhtyeen laulajaa Tomi Joutsenta, Sir Elwoodin hiljaisten värien laulaja/sanoittaja Juha Lehteä sekä HIM-yhtyeen entistä kosketinsoittajaa Juska Salmista. Sen tekeminen on ollut erityisen mielenkiintoista siksi, että löysin kolmikon pohdinnoista runsaasti tuttuja ajatuksia.

Ennen nuorisotyön uraa ja opiskelua olivat bändihommat jotakuinkin ainoaa tavoitteellista tekemistä, mitä osasin ajatella. Nuorisotyö tuli kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa eli teini-iässä tutuksi, sillä se mahdollisti luovan tekemisen, jossa aikuiset eivät sanelleet kuinka asiat pitää tehdä, vaan nuorisotyöntekijät tukivat valintojani, valitsemallani tiellä. Virheitä tuli tehtyä ja niistä otettiin opikseen, mutta samalla annettiin tilaa kasvaa rauhassa vastuulliseksi kansalaiseksi. Juha Lehti muistelee nuoruuttaan haastattelussaan näin: ”Nuorisotyöntekijät olivat hyviä tyyppejä. Ne olivat sellaisia ihmisiä, joihin voi oikeasti luottaa”.

Nuorisotyöntekijän tärkeimpiä sääntöjä onkin olla oma itsensä, eikä tämä päde pelkästään pukeutumiseen.

Nuorisoala tuntui luontevalta vaihtoehdolta, sillä minulle oli jäänyt sellainen vaikutelma, ettei töissä tarvitse olla tylsä kello 8–16 välisen ajan kyntäjä, vaan töissä otetaan vastaan tasa-arvoisesti erilaiset ihmiset vaikka iltamyöhään. Nyt vanhempana kello 8–16 on oikein hyvä työaika, varsinkin kun ei tarvitse “kyntää”.

”...[nuoriso]alalla voi tehdä duunia menettämättä muusikkoidentiteettiään”, arvelee Tomi Joutsen, joka tällä kommentillaan kiteyttää varmasti monien tuntemuksia – myös minun. Nuorisotyön historiani aikana minun ei esimerkiksi tarvinnut erikseen pukeutua työasuun, poislukien järjestyksenvalvontaan tai katunuorisotyöhön liittyvät tunnistettavat liivit tai takit. Nuorisotyöntekijän tärkeimpiä sääntöjä onkin olla oma itsensä, eikä tämä päde pelkästään pukeutumiseen.

Artikkelisarjassa kuullaan vielä monia muita musiikkialan ja muiden luovien alojen ammattilaisia, mutta jo nyt alkaa hahmottua yhteys, miksi nuorisoalalla on ainakin piipahtanut paljon suurelle yleisölle tuttuja kasvoja.

”Jurot nuorisoalan julkkikset” -artikkeli julkaistaan Nuorisotyö-lehdessä viikolla 38.

Kirjoittaja on viestinnän asiantuntija ja Nuorisotyö-lehden päätoimittaja.