Kolumni Nyt kun kesä mennyt on ja syksy saapuu

Tämän vuoden viimeinen neljännes lähtee käyntiin. Kesän jäljiltä keho ja mieli, kuten ympäröivä luontokin pysähtyy vetämään henkeä. Syksyllä liike pysähtyy ja joku sammuttaa valot.

Tänä syksynä tuo kielikuva on karumpi ja osuvampi kuin pitkään aikaan. Tuleva syksy ja talvi tuntuu olevan täynnä pelkoa ja epävarmuutta. Kansakuntana olemme selvinneet vaikeammistakin ajoista. Pettua on laitettu leipään ja yhteishenkeä on löytynyt. Korohoro ei onneksi pauku, eikä vielä pakkanenkaan. Toivoa siis on.

Omassa lähipiirissäni valmistelut tulevaan syksyyn ja talveen on jo aloitettu. Kynttilöitä, glögiä ja joululauluja lokakuusta lähtien. Tähän kiteytyy upeasti suomalainen melankolia. Ulkona on pimeää ja kylmää, mutta ei hätää, vielä on mahdollisuus masentua hiukkasen enemmän. Kesällä olemme täynnä energiaa, naurua, juhlia ja iloa. Mitä meille tapahtuu, kun syksy koittaa? Vaivumme virransäästötilaan ja hentoon horrokseen.

Olemme eläneet poikkeusaikoja jo useamman vuoden, eikä horisontissa siinnä vielä suuremmin valoa. Totta kai tämä alkaa näkyä ja tuntua. Tällaiset ajat laittavat asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Paljon miehekkäämpää olisi rakentaa oma tuulivoimala ja olla omavarainen kaikin tavoin. En vaan ole tuollainen ihminen.

Tänäkään kesänä en päässyt kesäkuntoon. Asettamistani tavoitteista yksikään ei toteutunut. Pystyn elämään ylimääräisen viidenkiloni kanssa vielä vuoden, jos toisenkin. Kesän kirjoista valtaosa jäi odottamaan parempia lukuhetkiä ja se ulkovarasto on edelleen siivoamatta. Kalaan ehdin ehkä ensi kesänä.

Syksy on ollut itselleni usein se ajankohta, jolloin kiristetään ruuvia entisestään. Tehdään tavoitteet loppuvuodelle ja aletaan jo maalata kuvaa tulevasta vuodesta. Ajatuksena on, että vuonna 2023 olen paras versio itsestäni työntekijänä, isänä, puolisona ja ystävänä.

Luen vähintään sata kirjaa ja alan harjoitella maratonia varten. Opettelen uuden kielen ja menen kansalaisopiston puutyökurssille tekemään kaappikellon, jonka voin tarpeen vaatiessa muuttaa itselleni arkuksi. Ei kuulosta kovinkaan mukavalta loppuvuodelta tai ensi vuodelta.

Nyt kun tulevana syksynä ja talvena säästämme sähköä, vähennämme valon määrää ja kodin sisälämpötilakin joutuu uuteen syyniin, tarvitsemme elämäämme lisää toisenlaista lämpöä. Tarvitsemme kohtaamisia, halauksia ja hymyä.

Näistä teemoista muodostuu minun vuoteni viimeisen kvartaalin mittarit. Kuinka monta kohtaamista, halausta ja hymyä ehdin antaa loppuvuoden aikana? Uskon vakaasti, että se pitää minut lämpimänä, vaikka kuinka kovalla pakkasella. Veikkaan, että saunaillat ja lautapelit ovat iso osa syksyn kohtaamisia.

Myönnän, että paljon miehekkäämpää olisi rakentaa oma tuulivoimala ja olla omavarainen kaikin tavoin – tai seurata sähkökulusta execlin avulla. Rehellisyyden nimissä, en vaan ole tuollainen ihminen.

Viisainta lienee, että käytetään oma energiamme tänä syksynä toisin, niin saamme aikaan sen mitä tarvitsemme: Pidämme mielemme valoisana ja lämpöisenä paikkana.

Toivon sinulle lämpöä ja valoa tähän syksyyn. Jokainen teko ja asia, mikä saa sinut hymyilemään, tuottaa lämpöä ja valoa ympärillemme.