Jos olet katsonut edes hetken tiistaisin TV1:llä tulevaa All sång på Skansen -ohjelmaa, niin tiedät mitä tarkoitan. Vaikka kuinka pidän Tukholmasta ja sen tunnelmasta, Skansenin yhteislauluilta on vain liikaa. Pystyn jonkin aikaa katsomaan sitä positiivisuutta ja railakkuutta, mutta sitten se vain menee sietokyvyn yli. En ole ainoa, sillä nojatuolista kuului kesän ensimmäisen lähetyksen aikaan vain yksi sana: ”absurdia”.
Toisaalta ihailen suuresti sitä heittäytymistä, jota ruotsalaisilla on siinä ohjelmassa. Varmaan he olisivat yhtä riemukkaita ilman tv-lähetystäkin. Heistä on vain kivaa laulaa tuttuja lauluja yhdessä ja nauttia kauniista kesäillasta. Sadekaan ei ole muutamissa lähetyksissä haitannut laulamisen iloa.
Skansenilla laulavat ja hymyilevät kaikki yhtä innoissaan, ja kun juontaja tuo mikrofonin reunassa istuvan suun eteen, ihminen ei suinkaan mene hiljaiseksi, vaan laulaa vieläkin innokkaammin. Suomalainen ehkä jäykistyisi patsaaksi ja odottaisi, että juontaja siirtyy seuraavan uhrin kohdalle.
Lisäksi myös hieman kadehdin ihmisten heittäytymiskykyä. Iällä ei ole väliä, kun ihminen laulaa ja kädet saattavat heilua pään päällä rytmikkäästi. Heistä oikein paistaa, että tämä on niin mukavaa!
Miika Nousiaisen kirjassa Vadelmavenepakolainen suomalainen Mikko Virtanen muuntautuu ruotsalaiseksi ja yrittää omia kaikki ruotsalaisuuden ”peruspilarit”. Hyvin monessa asiassa hän onnistuukin, mutta Skansenin tv-lähetyksessä hän ei muista laulaa ja hymyillä aurinkoisesti, ja joku suomalainen tunnistaa hänet televisiosta, vaikka Mikon pitäisi olla kuollut.
Skansenilla laulutkin ovat usein yltiöpäisen positiivisia. Voisin kuvitella, että suomalaiset ottaisivat lauluvihoistaan esiin Päivänsäde ja menninkäinen -laulun tai Olen suomalainen -biisin, jossa suomalaisten kyyneleet ovat valtameren luokkaa. Suomalainen ei turhia laula duurissa, vaan mielellään mollissa vähän pää painuksissa.
Osaavat suomalaiset toki iloita ja tempautua mukaan isojen tapahtumien tunnelmaan. Näin käy myös tulevina päivinä rallin Jyväskylän MM-osakilpailussa. Osa ihmisistä ottaa osaa tunnelmaan alkoholin voimalla, mutta isompi joukko on kuitenkin heitä, jotka odottavat vuoden kohokohtaa eli pääsevät seuraamaan isoa rallitapahtumaa.
He nauttivat nopeiden autojen hämmästyttävän kovasta vauhdista, kuskien taituruudesta ja kilpailun dramatiikasta. He nauttivat vauhdista yhtä paljon kuin ruotsalaiset yhteislaulusta.