Minä sain lapsena aika pehmeän laskun uutisten maailmaan. Uutisia tuli vastaan koulussa, kavereiden kanssa keskustellessa tai kotona, kun vanhemmat levittivät Hesarin oman murokulhon päälle. Vähitellen aloin selailemaan lehteä satunnaisesti, mutta säännöllisemmin aloin seurata uutisia vasta myöhäisessä teini-iässä, ylioppilaskirjoitusten alla.
Moni aihe on lapsena kantautunut korviini aika luontevasti, toisten lasten kautta tai opettajan valmiiksi pureskelemana.
Ala-asteella istuimme ruokalan pitkässä pöydässä, ja luokkalaiseni tyttö nauratti muita sanomalla, että hänellä on ”lintulenssia” eli lintuinfluenssa. Eräs silloinen ystäväni kertoi minulle koulumatkalla WTC-iskuista, joiden tapahtuessa olimme olleet kolmevuotiaita.
Seurakunnan lastenleirillä kirjoitimme esirukouksia, jotka luettiin jumalanpalveluksessa. Rukouksissa pyydettiin sotien loppumista ja rauhaa. Minulle alkoi valjeta, ettei kaikkialla maailmassa olekaan yhtä turvallista elää kuin Suomessa. Missä niitä sotia sitten oli, sitä en silloin tiennyt.
Opettaja kertoi meille tunnilla muun muassa Kauhajoen koulusurmista niitä seuraavana päivänä. Oppilaat saivat halutessaan mennä toiseen luokkaan piirtelemään ja keskustelemaan asiasta lisää. En muista, että asia olisi järkyttävyydestään huolimatta jäänyt painamaan mieltäni. Myös kotiin lähti tiedote asiasta.
Olen kiitollinen näistä hetkistä, kun opettaja on koulussa nostanut jonkin ajankohtaisen asian esille ja selittänyt omin sanoin lapselle ymmärrettävästi, mistä on kyse. Koulu oli itselleni turvallinen paikka käsitellä järkyttäviäkin aiheita.
Välillä mietin, mikä on oikea ikä päästä jyvälle maailmanmenosta. Riittääkö koulun antama tieto alaikäiselle, vai olisiko yläasteiässä hyvä ottaa jo itse selvää asioista? Tähän tuskin on oikeaa vastausta, sillä jokainen kehittyy omaa tahtiaan, ja kodeissa on erilaisia tapoja seurata uutisia. Nykyään nuoret törmäävät uutisiin todennäköisesti luonnollisessa toimintaympäristössään sosiaalisessa mediassa. Uutisia on alettu myös tuottaa lapsia ja nuoria ajatellen, tiiviimmin ja selkeämmin tai videomuodossa.
Lapset tietävät maailmasta enemmän kuin aiemmin, sillä tieto on jatkuvasti käsillä. Somessa voi tulla vastaan arvaamatonta ja epäluotettavaa sisältöä, mutta on se myös hieno väline oppia uutta ja pitää yhteyttä kavereihin. Opetussuunnitelmat sisältävät nykyään mediakasvatusta, ja lapset ovat muutenkin taitavia median käyttäjiä.
Jokaiselle lapselle kuuluu kuitenkin oikeus elää lapsen elämää, jossa aikuiset kantavat vastuun ja tiettyyn pisteeseen asti suojaavat huolelta. Jos lapsi säikähtää uutista, neuvotaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilla rauhoittamaan häntä ja puhumaan asiasta rehellisesti ja ikätasoisesti. Pienelle lapselle asiat voi selittää yleisellä tasolla ja melko lyhyesti. MLL neuvoo tarvittaessa myös rajaamaan lapsen sosiaalisen median käyttöä.