Kolumni | Tätä taistelua et voita, mutta kannattaa yrittää

Kesä on jo pitkällä, mutta vielä ehtii käydä taistoon vieraslajeja vastaan. Esimerkiksi lupiinit tekevät parhaillaan siemeniä eli nyt on hyvin otollinen hetki rajoittaa lupiinien leviämistä.

Olen käynyt mökkipihan laitamilla yli kymmenen vuotta taistelua lupiineja vastaan. Taisteluvälineinä ovat olleet sirppi, kottikärryt ja puutarhahanskat. Suurimman osan lupiineista olen yrittänyt repiä maasta irti, mutta pakko tunnustaa, ihminen ei voita tätä taistelua. Juuret ovat niin vahvat, että voit onnitella itseäsi, jos saat edes osan juuresta pois maasta.

Yksittäiset kasvit voi yrittää kaivaa ylös, ja suurempia kasvustoja voi hävittää niittämällä.

Tärkeintä on kuitenkin minimoida siementen pääseminen maahan. Sekin on jo voitto, jos tilanne pysyy hallinnassa eli lupiinit eivät valtaa yhä enemmän maata itselleen.

Vuosien aikana olen saanut jopa tuloksia aikaan. Kun lupiinit eivät vie ravinteita ja kosteutta maasta, tilalle on tullut muun muassa metsämansikoita, ukonhattuja ja peurankelloja. Tänä kesänä ilahduin, miten paljon lupiinien paikalla on nyt horsmia.

Yksittäiset kasvit voi yrittää kaivaa ylös, ja suurempia kasvustoja voi hävittää niittämällä. Jo kukintojen katkaiseminen ennen siementen kypsymistä rajoittaa leviämistä uusille paikoille. Lupiinin siemenet säilyvät itämiskykyisinä vuosikymmeniä, joten kasvien hävittäminen vaatii pitkäjänteisyyttä.

Jättipalsameihin tutustuin Survo-Korpelan vuokrapalstalla. Aluksi ihastelin minulle vieraita kauniita vaaleanpunaisia kukkia, mutta sitten tajusin, että nehän yrittävät vallata kasvimaapalstanikin. Tunsin, kun kasvi ampui palstaani kohti siemeniä ja seuraavana keväänä siellä olikin pieniä taimia. Siitäkin huolimatta, että maa syksyllä kynnettiin ja keväällä äestettiin.

Jyväskylässä on tehty urakalla töitä molempien vieraslajien poistamiseksi tai edes vähentämiseksi. Erityisesti arvostan lampaiden tekemää työtä. Ne hävittävät jättipalsameita tehokkaasti ja tuovat paljon iloa olemassaolollaan ohikulkijoille.