Kolumni Arvoristiriidat aiheuttavat pakoja

Asiakastyytyväisyys, yksilön kunnioitus, tuloksellisuus ja jatkuva oppiminen. Nämä arvot Jorma Ollila kumppaneineen Nokialle määritteli vuonna 1992, minä tutustuin niihin kesätyöntekijänä vuonna 1998.

Nokia piti huolen siitä, että kaikki työntekijät osasivat yrityksen arvot ulkoa. Vaikka arvoja on sittemmin muutettu, ne kuulostavat minusta yhä tuoreilta. Ilman asiakkaita ei ole yritystä ja jos työntekijöitä ei kunnioiteta, he eivät voi olla tuloksellisia ja valmiita jatkuvaan oppimiseen.

Kesähelteillä omia arvoja voisi miettiä niin laiturin nokassa kuin tyhjentyneissä konttoreissakin. Perhe, terveys, ystävät? Maailman parantaminen itseä kehittämällä tai vapaaehtoistyön kautta? Jäävätkö arvosi vain sanahelinäksi, vai onko niille aidosti tilaa arjessa?

LinkedInissä kuulin, että Suomen Warner Bros antoi työntekijöilleen kolmen kuukauden kesälahjan: joka perjantai työt saa lopettaa jo yhdeltä. Vau! Lahjaa perusteltiin sillä, että pohjoisen pimeydessä kärvisteleville työntekijöille haluttiin antaa enemmän aikaa valoisasta ajasta nauttimiseen.

Kirjan avulla pääsee pois täältä – ihan sama minne.

Toiset yritykset antavat ylimääräisiä vapaita esimerkiksi ekaluokkalaisten vanhemmille tai tuoreille isovanhemmille. Entä miltä kuulostavat työpaikan illanvietot, joihin kutsutaan myös yrityksen vanhat työntekijät?

Se, että yritys ymmärtää työntekijöiden erilaisia elämäntilanteita saa heidät sitoutumaan yritykseen – myös sen jälkeen, kun he ovat jo vaihtaneet työpaikkaa.

Jos huomaat, että sinun ja työnantajasi (tai puolisosi) arvot ovat keskenään ristiriidassa, edessä on luultavasti ennen pitkään ero. Esimerkiksi Anna Munsterhjelm kertoi viime viikolla Ylelle jättäneensä työnsä kokoomuksen ohjelmapäällikkönä puolueen sovinistisen ilmapiirin vuoksi.

Itse olen joutunut jättämään väliin yhteistyötarjouksia, kun olen esimerkiksi huomannut, ettei toinen osapuoli ole yhtä asiakaslähtöinen kuin minä. “Ota rahat ja juokse” ei ole kestävä toimintatapa.

Työnantaja, joka tiristää kaiken työntekijöistään pienellä korvauksella saa ajan myötä maistaa omaa lääkettään – hyviä työnhakijoita ei ole, kun sana työoloista leviää vaikkapa Jodelin kautta.

Lopuksi ajattelin vielä lainata Pate Mustajärveä, joka kertoi helmikuun MeNaisissa muun muassa suhteestaan työhön. Hänestä on vaarallista, jos omaa työtään ei pidä työnä, vaan painaa eteenpäin sumentuneella ajan tajulla. Jos työlle antaa kaikkensa, ei kannata ihmetellä, jos on kiukkuinen, turhautunut ja puhki.

Hänen vinkkinsä työstä irtautumiseen on yksinkertainen: hyppää moottoripyörän selkään tai tartu kirjaan. “Kirjan avulla pääsee pois täältä – ihan sama minne!”

Toivottavasti kesääsi mahtuu lukuisia pakomatkoja!

Johanna Janhonen, somessa @jjanhone, on tapahtumatuottaja, somekouluttaja ja wikipedisti.