Koulusta tuli joulun alla Wilma-viesti, jossa lueteltiin laulut, joita joulujuhlassa aiottiin laulella. Parissa niistä puhuttiin enkeleistä, Kristuksesta ja Jumalasta. Viestissä kysyttiin, saako lapsi niitä laulella.
Toisen lapsen opettajalta tuli varmistus, voiko lapsi osallistua adventtihartauteen, koska hänen tietoihinsa oli merkitty kielto osallistua uskonnon harjoittamiseen koulussa, mutta lapsi kävi uskonnon tunneilla. Emme olleet kieltoa erikseen asettaneet, joten se lienee nykyään oletuksena.
Kysymyksen perusteella uskontoa voi opiskella ilman vakaumusta. Opetuksessa soisikin painotettavan tietouden lisäystä uskonnoista ylipäätään. Varsinkin niistä, joihin yleisimmin törmää arjessa ja juhlassa. Erikoiskurssi evankelis-luterilaiseen uskoon on kuitenkin tarjolla kaikille halukkaille 15-vuotiaana.
Kun uskontoa ajetaan yhteiskunnassa nurkkaan, tarvitseeko kirkon luovuttaa omia nurkkiaan muuhun käyttöön?
Jyväskylän kirkkovaltuusto käsitteli toukokuun lopussa vastausta aloitteeseen, jossa pyydettiin tarkastamaan, onko Kuokkalan kirkossa harjoitettu hiljaisuuden jooga linjassa seurakunnan strategian kanssa. Joogan tuomista kirkkoon pidettiin arveluttavana esimerkiksi siksi, että sitä on kuulemma vaikea erottaa hindulaisuudesta, toisesta uskonnosta.
Vankempaa vakaumusta vailla oleva voisi kummastella, onko jooga kirkossa konserttia kummoisempi?
Suomessa edelleen vallitsevaa asemaa pitävän evankelis-luterilaisen kirkon tontti käy yhä ahtaammaksi. Perinteinen vahva jalansija esimerkiksi kouluissa on vaihtunut varovaiseen luvankysyjän rooliin.
Ehkä jooga tökkäsi kirkkokahvikupin nurin. Kun uskontoa ajetaan muualla yhteiskunnassa nurkkaan, tarvitseeko kirkon luovuttaa omia nurkkiaan muuhun kuin kristilliseen käyttöön?
Pelkällä pyhällä hengellä ei pyöri edes seurakunta. Joogan järjestäminen kirkon tiloissa tuntuu pieneltä pahalta sen sijaan, että rakennusta pidettäisiin tyhjillään pienenevän kirkollisveroja maksavan joukon kustannuksella. Eihän se ollut kuitenkaan korvaamassa jumalanpalveluksia.