Kirjoittaja on oikeustieteen maisteri, eräopas ja Elonkehä-lehden päätoimittaja.
Samaan aikaan, kun median huomio on kiinnittynyt sotaan Ukrainassa, lämpötilat ovat olleet Etelämantereella jopa 40 astetta tavanomaista korkeampia, ja Pohjoisnavallakin on paikoin ollut 30 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Genevessä järjestetyn YK:n biodiversiteettikokouksen lässähtäminen on myös jäänyt vähälle huomiolle.
Sodan ja pakotteiden seurausten vuoksi on esitetty puheenvuoroja, joissa huoltovarmuuden nimissä halutaan jarruttaa toimia ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden hupenemisen hillitsemiseksi. Ikään kuin ne voitaisiin nyt raivata tärkeämpien asioiden tieltä pöytälaatikkoon odottamaan parempia aikoja. Maapallon elämää ylläpitävien järjestelmien kriisi on kuitenkin eksistentiaalisista uhkistamme suurin ja käynnissä kaiken aikaa.
Ympäristö- ja resurssitekijöiden vaikutuksia yhteiskuntaan tutkiva BIOS-tutkimusyksikkö onkin huomauttanut, että enää ei välttämättä tule rauhallista aikaa, jolloin voitaisiin keskittyä pelkästään ympäristökriisien hoitamiseen. Erilaiset viheliäiset kriisit limittyvät ja lomittuvat keskenään kuten viime vuosina on huomattu.
Silti valtiokaan ei halua käyttää tyrkyllä olevia helppoja keinoja esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden suojeluun. Yksi keskeisimmistä olisi viimeisten luonnontilaisten tai sen kaltaisten valtionmetsien suojelu.
Kyse ei siis olisi kenenkään yksityisomaisuuteen puuttumisesta, vaan kaikkien suomalaisten yhteisestä omaisuudesta. Taloustutkimuksen teettämän kyselyn mukaan 64 prosenttia suomalaisista suojelisi jäljellä olevat valtion luonnonmetsät.
Kyse ei siis olisi kenenkään yksityisomaisuuteen puuttumisesta.
Valtionmetsiä inventoinut Luonnonmetsä-työryhmä arvioi valtion mailla olevan noin 135 000 hehtaaria suojelematonta luonnontilaista tai sen kaltaista metsää. Talouskäytössä olevaa metsää Metsähallituksella on liki viisi miljoonaa hehtaaria, joten luonnonmetsien merkitys on taloudellisesti vähäinen. Vertailun vuoksi: yksityismetsien METSO-ohjelman suojelutavoite on 96 000 hehtaaria vuosien 2014–2025 aikana.
Veronmaksajille halvemmat ja usein suojeluarvoiltaan rikkaammat hehtaarit saataisiin siis valtionmetsistä kerralla. Metsäluonnon uhanalaisuuden kiihdyttäminen hakkuilla monimuotoisuuden kannalta tärkeissä valtionmetsissä tuntukaiken tiedon ja järjen valossa täysin periaatteelliselta valinnalta. Asiasta kannattaa olla kansanedustajiin yhteydessä, sillä tällaisia kustannustehokkaita ja rationaalisia suojelutoimia tulisi toteuttaa viipymättä.
Lisäksi huoltovarmuuden kehittämisessä on järkevää huomioida ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuus, jolloin luonnonvarojen kulutuksen vähentämisen lisäksi esimerkiksi kiertotalouden ja uudistavan viljelyn ratkaisut ovat avainasemassa. Tuollaiset siirtymät eivät kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä, ja alkutuotannon akuutti kustannuskriisi on nyt selätettävä.
Julkisen vallan pitää kuitenkin varoa tekemästä paniikkiratkaisuja, joiden aiheuttama polkuriippuvuus vaikeuttaisi Suomen kykyä vastata paheneviin ympäristöhaasteisiin.