Tuomo Korhosen kolumni Hullu maailma

Kirjoittaja on Lupavalvontayksikön johtaja Sisä-Suomen poliisilaitoksesta.

Kaksi vuotta Ukrainassa työskennelleenä ja siellä asuneena en olisi millään uskonut, että nyt meneillään olevan kaltainen sota on mahdollinen.

Asuin Harkovassa, jossa suurin osa ihmisistä puhuu venäjää ja muutoinkin venäläinen kulttuuri on siellä vahvassa asemassa.

Venäjään maana suhtauduttiin kuitenkin varoen, ehkä jopa pelättiin jotain tällaista, mitä nyt on tapahtunut.

Ihmisestä riippuen mielipiteet Venäjästä vaihtelivat. Tosin tämänkaltaisen, koko laajaa maata koskevan totaalisen sodan syttymiseen ei kai kukaan uskonut.

Ukrainalaiset ovat todella ylpeitä ukrainalaisuudestaan, eikä minulle ole millään tavalla yllätys, että he ovat maataan puolustaneet näin raivokkaasti ja ylpeydellä. He eivät tule hyväksymään Venäjää hallitsijana omassa maassaan, kävi sodassa miten kävi.

Suomalaiset ovat alkaneet varautua ongelmiin itänaapurin suunnalta. Meillä poliisin lupahallinnossa tämä on näkynyt jonoina.

Nyt suurelta osin raunioina oleva Harkova oli kuin mikä tahansa Itä-Euroopan kaupunki, vaikka suomalaistenkin uutisten valossa saattoi joskus saada erilaisen käsityksen. En ole missään nähnyt esimerkiksi niin vaikuttavia, suuria, hyvin hoidettuja ja kauniita puistoalueita kuin Harkovassa. Ja miltä siellä näyttääkään nyt! Ei voi kuin epäuskoisena ihmetellä, kuinka hullussa maailmassa elämme.

Ukrainan tilanteen vuoksi myös suomalaiset ovat alkaneet varautua ongelmiin itänaapurin suunnalta.

Meillä poliisin lupahallinnossa tämä on näkynyt jonoina asiakaspalvelussa, kun kansalaiset haluavat uusia passinsa tai henkilökorttinsa.

Kaikkemme olemme tehneet, mutta kun Suomen poliisin resurssit on mitoitettu niin, että juurikaan mitään reserviä ei ole olemassa, on ajan saanut varattua pahimmillaan vasta lähes kymmenen viikon päähän. Emme saa mistään sormia napsauttamalla lisää väkeä, eikä meillä kyllä ole tämän enempää tilojakaan, jossa palvelua voitaisiin tarjota.

Tätä se on, kun on vuosien varrella jouduttu säästämään itsemme kuiville. Sellaista taikasauvaa ei ole, jolla tämän asian hetkessä hoitaisi, vaan jonot purkaantuvat ajallaan. Meneekö siihen kuukausia vai ehkä vuosi, sen aika näyttää.

Sinällään on ihmisiltä oikeansuuntaista ajattelua, että varaudutaan erilaisiin uhkiin, mutta vuoden päästä vanhaksi menevän passin voisi ehkä uusia myöhemminkin. Toinen tekijä lupapalvelun jonojen takana on rajojen aukeaminen koronan hellittäessä otettaan. Toki matkaa on helpompi suunnitella, kun on voimassa oleva passi.

Poliisilla on tällä hetkellä meneillään kovien ylinopeuksien valvontaviikko. Viikon teemasta poiketen vauhdin ei itse asiassa tarvitse edes olla kovin suuri, vaan nopeuden lisäksi merkittävää on tilanne ja olosuhteet.

Jos siis joku nyt luulee, että pieniin ylinopeuksiin ei valvontaviikolla puututa, niin hän erehtyy pahasti. En usko, että sakotettavien jonot poliisiautojen vierellä kuitenkaan niin pitkiksi kasvavat kuin lupapalvelun jonot tällä hetkellä.

Onneksi!