Kolumni Tukea sota-kuvastolle altistuneille

Kolumni

Kirjoittaja on viestinnän asiantuntija ja Nuorisotyö-lehden päätoimittaja.

Olen sivutoimisesti vetänyt media- ja pelikasvatusaiheisia vanhempainiltoja. Vanhempainiltojen luentojen ja keskustelujen teemoina ovat some eli sosiaalinen media, digitaaliset pelit, mediakasvatus ja pelikasvatus. Yleensä vanhempia puhututtaa (edelleen) ruutuaika ja se, pelaavatko lapset liikaa ja kuinka pelaamista saisi estettyä.

Koska itsekin olen pelaaja ja olen aiemmin nuorisotyössä käyttänyt mediaa nuorisotyön välineenä, on melko selvää että yritän ajatella median käyttöä myönteisesti, enkä maalaa pelkästään piruja seinille mahdollisilla ongelmilla, joita liika ruudun tuijottaminen voi aiheuttaa.

Viimeinen viikko muutti kuitenkin tulevien iltojen teemoja aika tavalla, jota tässä kolumnissa yritän nyt kuumeisesti jäsennellä ajatuksiksi. Toivoisin toki, että Ukraina olisi säästynyt Venäjän hyökkäykseltä, mutta nyt vanhempien tulee todellakin olla kiinnostuneita siitä lastensa median käytöstä.

Sotakuvastoa on toki ollut liikkeellä netissä viime vuosituhannelta asti, mutta nyt sen “saatavuus” on valitettavan helppoa. Eri sosiaalisen median kanavia käytetään niin oikean tiedon kuin propagandankin jakamiseen.

Nopeasti leviävä sisältö voi olla huomattavan raakaa, sillä sota ja siihen sisältyvä hyökkäys tai puolustus tarkoittaa joka tapauksessa ja useimmiten ihmisten tappamista.

Kuolleiden ihmisten näkeminen ja sodan uhka ahdistaa – siksi lasta ja nuorta ei saa jättää yksin ajatustensa kanssa, vaan keskustelulle tulee antaa tilaa ja asiasta tulee kertoa kiihkottomasti sekä tosiasioihin pohjaten. Mediakriittisyyttä on syytä korostaa myös, sillä väärän tiedon levittäminen on osa sodankäyntiä.

Kannattaa myös muistuttaa, että vaikka tilanne näyttää pahalta, on yleisesti ottaen maailmantilanne rauhallisempi kuin mitä se on ennen ollut. Ukrainaan kohdistettu hyökkäys tapahtuu nyt niin lähellä, että sodan uhka tulee konkreettiseksi myös meille suomalaisille.

Minulle ja muille yli nelikymppisille saattaa muistua mieleen Seuraava sota -radiokuunnelma kylmän sodan loppumetreillä vuonna 1985. Fiktiivisiä uutisia sisältäneen kuunnelman aiheena oli Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välinen kriisi, joka kärjistyy ydinsodaksi.

11-vuotiaana kuopuksena ihmettelin, miksi muu perhe valahti haudanvakavaksi, kunnes kesken ohjelman muistuteltiin kyseessä olevan fiktiivinen dokumentti.

Nyt nähtävät ja kuultavat uutiset eivät ole fiktiota. Ja vaikka kyseessä ei ole ydinsota, voi kaikenlainen sotakuvasto olla ahdistavaa – varsinkin lapsille ja nuorille, jos he eivät pysty juttelemaan asiasta kenenkään kanssa.

Muistutuksena vielä vanhemmille: vaikka kuinka Putinin porukan säälimättömyys raivostuttaakin, ei se ole oikeutus rasistiseen ryssittelyyn.