Olli-Pekka Moision kolumni Seuralli­suudesta ja ajattelusta

Kirjoittaja on filosofian yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa.

Useat tieteelliset kokeet ovat osoittaneet, että me ihmiset emme ole kovin rationaalisia toimissamme. Mistä tämä johtuu? Kognitiotieteilijät H. Mercier ja D. Sperber pyrkivät vastaamaan tähän teoksessaan The Enigma of Reason. Mercierin ja Sperberin lähtökohtana on, että järki on evoluution kautta muovautunut piirre aivan kuten pystykävely ja väriaisti. Järki ilmaantui Afrikan savanneilla ja tulee ymmärtää tästä tosiasiasta käsin.

Mercierin ja Sperberin argumentti on kutakuinkin seuraava. Yhteistyökyky on ihmisten suurin etu muihin eläimiin verrattuna. Yhteistyötä on kuitenkin hankalaa saada aikaiseksi ja miltei mahdotonta ylläpitää. Tämä johtuu siitä, että yksilöllisestä näkökulmasta tarkasteltuna vapaamatkustus on miltei aina paras toimintatapa. Järki ei kehittynyt ratkaisemaan abstrakteja, loogisia ongelmia eikä päättelemään asioita ennalta tuntemattomasta tietoaineksesta, vaan kehittyi ratkaisemaan ongelmia, jotka ovat seurausta yhteistyöhön perustuvissa ryhmissä elämisestä.

Järki on sopeutumista ihmisten kehittämään hyperseuralliseen sosiaaliseen elämänmuotoon. Useat ihmisten ajattelutottumukset, jotka älyllisestä näkökulmasta tarkasteltuna näyttävät eriskummallisilta tai yksinkertaisesti typeriltä, ilmenevät kätevinä, kun niitä tarkastellaan sosiaalisesta, vuorovaikutuksellisesta näkökulmasta käsin.

Ihmisillä on taipumus hyväksyä ja omaksua informaatiota, joka tukee heidän omia uskomuksiaan ja hylätä jopa jättää huomiotta uskomusten kanssa ristiriidassa oleva informaatio. Tämä niin sanottu vahvistusharha on ajatusvinoumista parhaiten dokumentoitu.

Standfordin yliopistossa toteutettiin kuuluisa koe, johon osallistui henkilöitä, joilla oli vastakkaiset käsitykset kuolemanrangaistuksesta. Puolet tutkittavista olivat kuolemanrangaistuksen kannalla ja uskoivat sen tuottaman pelotteen vähentävän rikollisuutta. Toinen puolisko vastusti kuolemanrangaistusta ja ajattelivat, ettei sillä ollut vaikutusta rikollisuuteen.

Tutkittavia pyydettiin reagoimaan kahteen tutkimukseen. Toisen tutkimuksen tulokset tukivat kuolemanrangaistusta pelotteena ja toinen tutkimuksista taas kyseenalaisti pelotteen toimivuuden.

Ne henkilöt, jotka olivat alkujaankin puolustaneet kuolemanrangaistusta, arvioivat sitä tukevan tutkimuksen tuottaman datan erittäin uskottavaksi ja kuolemanrangaistusta vastaan olevat pitivät tuloksia epäuskottavina. Ne henkilöt, jotka olivat alkujaan kuoleman rangaistusta vastaan, päätyivät valinnoissaan vastakkaisiin tuloksiin.

Kokeen lopussa osallistujilta kysyttiin uudelleen kantoja: kuolemanrangaistuksen puolustajat tukivat sitä entistä voimakkaammin ja vastustajat vastustivat.

Jos järki olisi alkujaan suunniteltu tuottamaan paikkaansa pitäviä arvostelmia, ei varmaan olisi ajateltavissa suurempaa suunnitteluvirhettä kuin vahvistusharha.

Ajatellaan vaikkapa hiirtä, joka toimisi samoin kuin ihminen. Jos se uskoisi, ettei kissoja ole olemassa ja saisi ympäriltään vain vahvistusta tähän uskomukseen, se tulisi aivan varmasti syödyksi.

Jos ja kun vahvistusharha johtaa myös ihmisiä ohittamaan uusia uhkia, sen olisi pitänyt kadota evoluution seurauksena. Kysymykseksi jääkin, miksi näin ei ole kuitenkaan tapahtunut.