Johanna Janhosen kolumni Yleisöstä yhteisöön

Somessa @jjanhone, on tapahtumatuottaja, somekouluttaja ja wikipedisti.

CMADFI-tapahtuma täytti viime viikolla kymmenen vuotta. Joka tammikuun neljäs maanantai toistuva seminaari on suunnattu yhteisömanagereille, mutta nykyään enemmistö osallistujista on joko somemanagereita tai aiheesta kiinnostuneita. Osallistujapalautteessa joku miettikin, onko aika jo ajanut yhteisömanagereiden ohi.

Amerikkalainen CMAD eli Community Manager Appreciation Day kannustaa arvostamaan yhteisömanagereja. Tapahtumassa tohtori Miia Kosonen kertoi, miten edistää yhteisöllisyyden kokemusta ja mistä yleisön ja yhteisön erottaa.

Yhteenkuuluvuus määrittelee yhteisön: sen muut jäsenet ovat itselle merkityksellisiä. Yhteisöllä on myös yhteinen tavoite ja sen avulla voi täyttää omia tarpeita.

Tapahtuma oli toistamiseen webinaari ja nostaaksemme yhteisöllisyyttä kehotimme osallistujia kuvaamaan etästudioita, mukeja ja villasukkia. Malliksi esittelin Vihreä kuula -villasukkani. Vaikka toin brändin näkyvästi esiin, en kuulu itse kuulayhteisöön tai pallottele Fazerin kanssa uusia tuoteideoita.

Yhteisö voi toki joskus syntyä tuotteen ympärille, mutta yleensä niitä löytyy esimerkiksi harrastusryhmistä tai kouluista. Työpaikoillakin on yhteiset tavoitteet ja toisilleen tutuksi tullut henkilöstö.

Ensimmäiselle työpaikan yhteiselle illanvietolle lieneekin jo suuri tilaus.

Jo kaksi vuotta jatkunut korona-aika on kuitenkin rapauttanut työpaikkojen yhteisöllisyyttä. Moni uusi työntekijä ei ole koskaan edes tavannut omia työkavereitaan. Jos työkavereiden ainoat kohtaamiset tapahtuvat kymmenissä asiapitoisissa Teams-palavereissa, monet yhteisöllisyyttä kasvattavat tekijät jäävät vajaiksi.

Voiko nettipalavereissa osoittaa myötäelämistä, arvostusta tai kunnioitusta? Ovatko ne rentoja tilaisuuksia, joissa viljellään yhteistä huumoria ja kannustetaan toisia? Toivottavasti!

CMADilla on suuri yleisö ja pienempi yhteisö, vakituiset kävijät, joiden kanssa suunnittelen tapahtumaa ja valitsen tapahtuman aiheet. Yhteisön innokkaiden sanansaattajien ansiosta tapahtuma keräsi tänäkin vuonna yli 550 ilmoittautunutta – nollabudjetilla!

Monet yhteisön jäsenistä ovat tutustuneet toisiinsa ensi kertaa tapahtumassamme, esimerkiksi CMAD-busseissa tai -laivaristeilyllä. He odottavat malttamattomina sitä, että pääsemme jälleen kohtaamaan toisemme kasvokkain.

Ajattelenkin, että yhteisömanageroinnin tarve on suurempi kuin koskaan. Kun työkaverit pian kohtaavat kahvi- tai neuvottelupöytien ääressä, on tärkeää antaa heille aikaa rakentaa luottamusta ja samalla koko organisaation yhteisöllisyyttä.

Ensimmäiselle työpaikan yhteiselle illanvietolle lieneekin jo suuri tilaus, täytyyhän sitä joskus päästä purkamaan parin vuoden patoumat!

Siinäpä muuten tilaisuus, jonka suunnitteluun kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa!