Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Esa Linnan kolumni Havaintoja Italiasta ja Suomesta - parte 1

Kirjoittaja on viestinnän asiantuntija ja Nuorisotyö-lehden päätoimittaja.

Tätä kirjoittaessani olen viettänyt jo lähes kuukauden Italiassa, sillä vaimoni on kotoisin Saapasmaasta. Nyt pääsimme viimein 2,5 vuoden jälkeen vierailemaan anoppini ja appiukkoni luona.

Kovin paljon en ole maan sisällä tänä aikana matkustellut, mutta toisaalta isot kaupungit eivät Italiassa minua kamalasti kiinnostakaan. Eikä varsinkaan nyt, kun omikron jyllää ja täällä laki määrää pitämään maskeja kasvoilla myös ulkoilmassa. Pikkukylät ja maaseutu ovat mieleeni. Kylä jossa vaimoni vanhemmat asuvat, on noin 400 metrin korkeudella kukkulan päällä, josta näkee sekä laaksoja, oliivipuupeltoja, lumipeitteisiä vuoria ja Adrianmeren.

Kuukauden aikana olen ehtinyt tehdä paljon havaintoja ja vertailuja Suomeen. Keskityn tällä kertaa lapsiin ja autoiluun.

Kahden lapsen ja varsinkaan lastenvaunujen kanssa kulkeminen ei ole useinkaan kovin optimaalista täällä, sillä kävelytiet ovat auttamattoman kapeita ja joskus hirvittää kävellä autotien vieressä, sillä trafiikki on täällä hieman vauhdikkaampaa jopa keskellä kylänraittia.

Vaipanvaihto on myös haastavampaa, jos vauvalla on huonot housuissa vaikkapa kesken automatkan tai kauppareissun. Suomessa ovat omat lastenhoitoon tarkoitetut vessat, täällä ei ole välttämättä edes minkäänlaista pöytätilaa vessoissa, johon lapsen voisi laskea.

Lapsia ihastellaan, heille tullaan juttelemaan ja heidät huomioidaan.

Vaikka infra ei välttämättä lapsiperheitä edellä mainittujen esimerkkien kohdalla palvele, on suhtautuminen lapsiin taas sitten aivan toisella tasolla kuin Suomessa. Lapsia ihastellaan, heille tullaan juttelemaan ja heidät huomioidaan, oltiin sitten pienessä kyläkaupassa, kahvilassa, baarissa, huoltoasemalla tai missä vain. Ei ole myöskään tavatonta nähdä lapsia baarissa iltamyöhään loma-aikoina, sillä täällä kun ei niissä ole tarkoituksena ryypätä. Huvittaakin ajatus suomalaisista, jotka hermostuvat jopa nähdessään lapsia ruokaravintoloissa.

Edellä mainittu autoilu on kylissä ja kaupungeissa todellakin melko …öö…vapaamuotoista. Nostan kyllä hattua paikallisten taskuunparkkeeraustaidoille, mutta ei ole lainkaan harvinaista nähdä täydessä parkkihallissa pienen Fiat Pandan vievän kolmen parkkiruudun verran tilaa.

Mieleeni muistuvat Facebook-ryhmien kuvat ja paheksuvat kommentit väärin parkkeeratuista autoista markettien tyhjillä parkkipaikoilla.

Mäkiä, kukkuloita ja vuoristoja kiertäviä kapoisia ja kaiteettomia teitä ei tule ikävä Suomeen palatessani. Moottoritiet ovat kuitenkin huomattavasti paremmassa kunnossa kuin Suomessa, joka tällaista sosiaalidemokratiaan kallistuvaa julkishallinnon työntekijää hämmentääkin – olisiko moottoriteiden yksityistäminen ja tietullien maksaminen järkevää Suomessakin, jos sillä saadaan aikaiseksi niin hyvät ja toimivat autotiet kuin täällä?

Lisää havaintoja taas jokin toinen kerta, se on ciao nyt.