Esa Linnan kolumni Deadline

Kirjoittaja on viestinnän asiantuntija ja Nuorisotyö-lehden päätoimittaja.

Deadline, tuo kohtalokkaalta kalskahtava sana on ainakin tälle kolumnistille usein varsin positiivinen termi. Se määrittää, mihin mennessä kirjoituksen pitää olla valmis. Jos ­deadlinea ei ole, ainakin minä lykkään tekemisiäni niin pitkälle kuin mahdollista.

Suur-Jyväskylän Lehdessä deadline on selkeä. Useimmiten riittää, kunhan alle 2 800 merkin teksti on valmiina maanantaiaamuna, eli kahta päivää ennen kuin lehti on lukijoiden hyppysissä.

Kun ottaa huomioon, että kirjoittajalla olisi useita viikkoja aikaa kirjoittaa juttu jemmaan, on uskomatonta että kolumnini suunnittelu alkaa useimmiten sunnuntai-iltana ennen deadlinea. Myönnän, tämä on äärimmäisen typerä tapa, mutta johtuu juuri tuosta mainitsemastani tekemisten lykkäämisestä.

Toisaalta taas olen huomannut hetken mielijohteesta kirjoittamieni tekstien tuovan eniten positiivista palautetta. Minulla onkin vahva epäilys, että kiireessä kirjoitettu teksti ei kärsi itsesensuurista, jolloin se voi olla mielenkiintoisempi.

­Päätoimittamassani Nuorisotyö-lehdessä deadli­net ovat paljon tiukemmat. Juttujen tulee olla valmiina noin kuukautta ennen lehden painoon menoa. Ja vaikka itse saan pääkirjoituksen kohdalla enemmän löysää, tulee senkin olla valmiina ainakin kahta viikkoa ennen painopäivää.

Mitä täällä tapahtuu? No ainakin sitä, että uudenvuoden­lupauksena lupaan olla vähemmän Twitterissä.

Tämä johtuu myös siitä, että lehteä julkaisevan Suomen Nuorisoseurat ry:n taittaja Joni taittaa usein yhtä aikaa 2–3 lehteä. Printtilehtien jutut saattavat olla ilmestyessään usein jo jossain määrin vanhentuneita, ainakin ns. ajankohtaisjuttujen kohdalla. Kiivaan internet-uutisoinnin aika­kautena tämä korostuu entisestään.

Päivätyössäni Jyväskylän kaupungilla pääsen joskus kirjoittamaan juttuja paria kuukautta ennen artikkelien julkaisua. Näiden artikkelien tulisi olla valideja vielä ainakin puolen vuoden ajan julkaisusta.

Deadline voi vaikuttaa huomattavasti artikkelin sisällön ajankohtaisuuteen. Joskus saattaa käydä niin, että juttujen julkaisuajankohta on äärimmäisen huono, mutta tästä ei oikein voi syyttää mitään muuta kuin sattumaa.

Useimmat lukijat tällaisen sattuman ymmärtävätkin. Marraskuun lopussa kuitenkin YLEn, Ilta-Sanomien ja Alfa-TV:n kanavilta tuttu toimittaja kysyi Twitterissä: ”Miten voi olla mahdollista, että aikana kun meillä on tartunta- ja sairaushuippu JA uusi painajaisvariantti pääministeri on naistenlehden kannessa? Mitä täällä tapahtuu?”

Kyse oli naistenlehdestä, jonka lehden deadline ja taitto oli todennäköisesti päätetty hyvissä ajoin ennen ensimmäistäkään tietoa ”painajaisvariantti” omikronista. Kaiken lisäksi lehden kannessa esiintyi Suvi Teräsniska.

Mitä täällä tapahtuu? No ainakin sitä, että uudenvuodenlupauksena lupaan olla vähemmän Twitterissä.

Minulla onkin vahva epäilys, että kiireessä kirjoitettu teksti ei kärsi itsesensuurista, jolloin se voi olla mielenkiintoisempi.