Esa Linnan kolumni: Somepäivitys

Esa Linna

Kirjoittaja on viestinnän asiantuntija ja Nuorisotyö-lehden päätoimittaja.

Olen silloin tällöin Suur-Jyväskylän Lehden kolumneissani käsitellyt kokemuksiani sosiaalisen median parissa, mutta viime aikoina ei ole ollut asiasta juurikaan sanottavaa.

Tasan kaksi vuotta sitten Blokkaaminen on uusi musta -otsikoidussa kolumnissa olin jättänyt Facebookin käyttöä vähemmälle menetettyä hermoni uutissivustojen kommentteihin. Tämän jälkeen aktivoiduin Twitterissä enemmän, varsinkin sen jälkeen kun olin lopettanut kahden iltapäivälehden Twitter-tilien seuraamisen.

Aktivoituminen tarkoitti paljon hyviä keskusteluja ja muutamia vähemmän hyviä. Mielipiteeni kirvoittivat erään henkilön tekemään minusta perättömän lastensuojeluilmoituksen. Hän oli vakuutellut, että olen sopimaton lapseni huoltajaksi.

Eräänlaiseksi ansioksi voidaan sanoa se, että hän oli tehnyt ilmoituksen omalla nimellään ja oli kertonut lähdeviitteeksi Twitter-keskustelut. Asia saatiin kyllä keskusteltua lastensuojelun kanssa, josta käytäntöjen mukaisesti myös soitettiin vaimolleni ja varmistettiin, että olen sopiva vanhemmaksi.

Tämä ei saanut kuitenkaan lopettamaan sosiaalisen median käyttöä, sillä onneksi somepalveluissa on kohtuullisen hyvät blokkaamistyökalut, joiden avulla voi estää ei-toivottuja henkilöitä näkemästä postaamaansa sisältöä.

Mielipiteeni kirvoittivat erään henkilön tekemään minusta perättömän lastensuojeluilmoituksen.

Tapahtuneen vuoksi vähensin joksikin ajaksi varsinkin poliittisia keskusteluja Twitterissä. Vaikka hiljentämiseen perättömien lastensuojeluilmoitusten tekijät pyrkivätkin, ei se riittänyt syyksi someaktiivisuuden vähentämiseen.

Poliittinen kommentointi ja keskustelu sosiaalisessa mediassa on ollut muutenkin vähemmän antoisaa. Kun on pitänyt välillä pakostakin taukoa pitkien keskustelujen seuraamisesta, on huomannut, ettei Twitterissä ole maailma parantunut lainkaan eivätkä keskustelut ole edenneet – tai edistyneet. Kukaan ei ole tullut toista vastaan tai myöntänyt olleensa väärässä. Monikaan ei halua kunnioittaa toisen mielipidettä, vaan tärkeintä on viimeisen sanan sanominen.

Kun aikuisten ihmisten välillä näkee “olet kakkapylly / sinä olet kakkapylly” -tasoista sanan säilää, jään mieluummin odottelemaan sitä hetkeä, kun tuoreimmat jälkikasvuni ovat siinä iässä, jossa tällaisen pitäisi olla luonnollista kommunikaatiota.

Facebookin maine on ryvettynyt niinkin pahasti, että taustayrityskin joutuu vaihtamaan nimensä Metaksi. Tästä huolimatta Facebook on pitänyt boomer-somena edelleen pintansa lyömättömänä huonojen vitsien ja meemien aarreaittana. Siksi siellä viihdynkin, eikä minulta kannata hirveästi mitään järkevää sanottavaa odottaa.

Mieluiten kirjoitan jotain (ainakin) omasta mielestäni järkevää kolumneihin, jolloin minun ei tarvitse 280 merkin jälkeen miettiä, puuttuuko joku saman tien mielipiteeseeni. Elämää ei kannata tuhlata hedelmättömiin keskusteluihin.

Aktivoituminen tarkoitti paljon hyviä ­keskusteluja ja muutamia ­vähemmän hyviä.

Kommentoi