Osma Naukkarisen kolumni: Hampaaton media

Osma Naukkarinen

Kirjoittaja on oikeustieteen maisteri, eräopas ja Elonkehä-lehden päätoimittaja.

Yle radio 1:n Ykkösaamussa keskusteltiin 28.10. kaivoslakiuudistuksesta, jonka ympäristönsuojelua, muiden elinkeinojen huomioimista ja paikallisten suurempaa päätösvaltaa koskevat tavoitteet ovat lakiluonnoksessa vesittyneet. Ohjelmassa ääneen pääsi entinen kaivosylitarkastaja, nykyinen kaivoslobbari Krister Söderholm, jonka haastattelu oli oireellinen kuva suomalaisen median tilasta.

Kun vieraaksi on kutsuttu henkilö, joka on pyörö- oven kautta siirtynyt valtion ylimmästä kaivosviranomaisesta ”kaivosteollisuuden hallitusammattilaiseksi”, olettaisin että toimittaja teroittaisi hampaansa huolella: Perehtyisi aiheeseen, olisi valmis haastamaan vierasta tämän mahdollisesti epätosista väitteistä ja penäisi faktoja mielikuvien ja tunnepitoisen uhkailun sijaan.

Tätä ei Ykkösaamussa kuultu. Söderholm sai kaikessa rauhassa esitellä propagandaansa: vääristellä faktoja, maalata kuuntelijoiden mieliin epärealistisia ja perusteettomia uhkakuvia kaivostoiminnan tiukemman sääntelyn vaikutuksista ja lasketella luikuria lainkuuliaisesta kaivosteollisuudesta sekä toimivasta kaivoslaista.

Hampaattomuus vaivaa suomalaista mediaa laajemminkin. Tärkeydeltään suuriin kysymyksiin, kuten kaivoslakiuudistuksen valmistelun epäkohtiin tai hävittäjähankintojen kriittiseen tarkasteluun, kohdistuu toistuvasti vähemmän mediahuomiota ja journalistisia resursseja kuin milloin minkäkin ”kohun” vatvomiseen.

Aamupalakohun jälkeen kansalaisia on närkästytetty muun muassa lautapelikohulla ja pääministerin bilekohulla. Kohujen lisäksi politiikan uutisointi pyörii puolueiden gallupsuosion ympärillä, aivan kuin kyseessä olisi joku tosi-tv-kilpailu, jonka tilannetta kommentoidaan tärkeän näköisinä kerran kuukaudessa. Näin media käyttää valtaa valikoidessaan julkisen keskustelun keskiöön vähäpätöisiä ja epäoleellisia asioita.

Kansalaiset eivät tarvitse poliittista viihdettä ja puoluegallupeja, vaan terävähampaista journalismia.

Samaan aikaan media on alkanut leipoa poliitikoista viihdetähtiä, joiden luona yökyläillään, ja joiden sisustusta ja muotia esitellään lehtien sivuilla. Yleisradiokin on aloittanut ohjelmasarjan Politiikka-Suomi, jossa poliitikot ovat ”suorempina kuin koskaan”. Miten olisi seuraavaksi vaikkapa Esko Ahon luotsaama dokumenttisarja 90-luvun lamasta?

Viihteellistämällä poliitikoista ollaan tekemässä Vain elämää -tyyppisiä olohuonekavereita sen sijaan, että keskityttäisiin asiakysymyksiin. Median olisi kuitenkin ensisijaisesti kohdeltava poliitikkoja kansan valtuutuksella toimivina ja kansalle vastuussa olevina työntekijöinä, joiden harjoittamaa politiikkaa sekä siihen mahdollisesti vaikuttavia kytköksiä ja taustavaikuttimia on tarkasteltava kriittisesti. Ja yritysmaailman edustajia on kohdeltava yritysmaailman edustajina, ei neutraaleina asiantuntijoina.

Demokratia toimii vain, jos ihmisillä on heitä ja heidän yhteiskuntaansa koskevasta päätöksenteosta tarpeelliset tiedot. Kansalaiset eivät tarvitse poliittista viihdettä ja puoluegallupeja, vaan terävähampaista journalismia, joka todella toimii vallan vahtikoirana ja palvelee siten yleisön tiedonsaantia.

Kommentoi