Tuomo Korhosen kolumni: Poliisi tiedottaa?

Tuomo Korhonen

Kirjoittaja on Lupavalvontayksikön johtaja Sisä-Suomen poliisilaitoksesta.

Poliisilla on vastuu meidän kaikkien turvallisuudesta. Poliisi käyttää laajoja toimivaltuuksia ja siksi sitä vaaditaan aivan oikeutetusti kertomaan tekemisistään. Ja niin me myös teemme, vaikka viime vuosina erityisesti median suunnalta on poliisin tiedottamislinjauksia kritisoitu.

Poliisi joutuu kaikessa toiminnassaan noudattamaan lakeja ja säännöksiä pilkun tarkasti, joka tiedottamisessa johtaa usein siihen käsitykseen, että poliisi haluaa salata jotain. Mutta ei poliisi mitään salaa vain salaamisen vuoksi.

Jos poliisi voisi viestiä vain siitä näkökulmasta, että kertoisimme yksityiskohtaisemmin siitä todellisuudesta, jota työssämme kohtaamme, puhuisimme aivan eri tavalla. Mutta poliisi ei voi tinkiä lainsäätäjän tahdosta. Edes toimittajilla ei ole mitään erityistä oikeutta saada poliisilta tietoja, vaan he ovat samalla viivalla kaikkien kansalaisten kanssa – asia, joka tuntuu olevan varsin hankala ymmärtää ja nousee aina aika ajoin otsikoihin median toimesta.

Poliisihallitus on julkaissut pari vuotta sitten Julkisuuskäsikirjan. Sen tavoitteena on kuvata poliisitoimintaan liittyvien tietojen julkisuutta mahdollisimman kattavasti. Jokaisen poliisin tulee tehdä arviointi tietojen julkisuudesta ja luovutusmahdollisuuksista ennen kuin tietoja julkisuuteen antaa.

Käsikirjassa on sivuja 163, ja pykäläviidakko on massiivinen. Poliisilaitoksissa on syksyn aikana toteutettu julkisuuslakikoulutusta. Koulutus on pakollinen kaikille poliisissa työskenteleville, ja huolimatta siitä, että koulutukseen käytetään aikaa varsin paljon, on se vain pintaraapaisu julkisuuskysymysten tärkeimpiin kohtiin poliisityön näkökulmasta.

Poliisityö on erityisen suurennuslasin alla. Näin pitää ollakin, käytämmehän me työssämme toimivaltuuksia, joita ei muille ole suotu.

Voin jo yli 26 vuoden poliisikokemuksella todeta, että kaikki poliisityö on erityisen suurennuslasin alla. Näin pitää ollakin, käytämmehän me työssämme toimivaltuuksia, joita ei muille ole suotu. Se asettaa työllemme vaatimuksia, joista muut viranomaiset voivat ehkä joissain kohtaa tinkiä, mutta poliisi ei.

Tiedottamisessa tämä aiheuttaa joskus absurdeja tilanteita, vaikkapa silloin kun asianosainen itse kertoo omasta asiastaan julkisuuteen, mutta poliisi ei tästä huolimatta voi asiaa kommentoida. Voi siis olla niin, että kaikki tietävät kenestä puhutaan, mutta poliisi ei voi tätä nimeä käyttää.

Hassua, mutta totta.

Näissä tilanteissa voi näyttää siltä, että poliisi salaa jotain, vaikka vain noudatamme lakeja ja määräyksiä, joita meille on lainsäätäjän toimesta asetettu.

Näistä lähtökohdista kirjoitin myös tämän ensimmäisen poliisin kolumnin Suur-Jyväskylän Lehteen.

En edes yritä avata tätä asiaa enempää, se johtaisi siihen, että kirjoitus sisältäisi lakipykäliä ja tekstiä, josta ei ota kukaan selvää ilman lakikirjaa.

Koitetaan siis kirjoitella näitä kolumneja selkokielellä. Toivottavasti tämä kirjoitus täyttää tuon kriteerin?

Kommentoi