Kolumni
Kirjoittaja on filosofian yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa.
Vaikka maailma näyttää hetkittäin murheelliselta, joidenkin mielestä kuitenkin ihmiskunnan pitkään unelmoima maailma alkaa olla käsillä. Tiede ja teknologia on johdattamassa ihmiskuntaa kohti täydellistä yhteiskuntaa ja vaivatonta sekä turvallista elämää. Tämä on tiivistetysti teknologisten utopioiden ydin.
Teknologisissa utopioissa on kyse vankkumattomasta uskosta tieteeseen ja teknologiaan sekä teknologioiden mahdollistamaan kykyymme ratkaista kaikki vastaamme tulevat ongelmat. Tämä jos jokin on se utopia, josta ihmiskunta on ammentanut sivilisaation alusta saakka, täydellinen tulevaisuus, jossa kaikki nykyisyyttä vaivaavat ongelmat ja murheet olisi kyetty ratkaisemaan lopullisesti. Myytit ja legendat ruokkivat, ylläpitivät ja kuljettivat tätä uskoa ja toivoa eteenpäin sivilisaation historiassa.
Eräs kuuluisa teknoutoopikko englantilainen kirjailija H. G. Wells (1866–1946) kuvasi teoksissaan tulevaisuuden järjestystä ja ennusti monia tapahtumia, jotka tulivat meille maailmanhistoriasta tutuiksi myöhemmin. Wells hylkäsi kirjallisuudessa vaikuttaneen modernismin ja modernistit hylkivät Wellsiä, mutta silti hänen vaikutuksensa kirjallisuudessa on luultua merkittävämpää.
Toisaalta hänen vaikutuksensa yhteiskunnalliseen elämään ja teknologioiden kehitykseen ovat kiinnostavan laaja-alaiset. Hän muun muassa kirjoitti tekstiluonnoksen, jonka pohjalta rakentui lopulta yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus.
Teknoutopianismi osoittaa, että raja utopian ja dystopian välillä on vaarallisen ohut.
Wellsin teokset vilisevät enteellisiä yksityiskohtia. Hän ennusti muun muassa toisen maailmansodan, eurooppalaisen ajattelun rappion, eurooppalaisten suurimpien kaupunkien laajamittaiset pommitukset ja joukkotuhoaseiden kehittämisen. Tietenkin joissakin yksityiskohdissa hän erehtyi.
Georg Orwell totesi vuonna 1941, että kun ajatellaan 1900-luvun alussa syntyneitä ihmisiä, he olivat ikään kuin Wellsin luomuksia. ”Mielemme, ja siten havaittu fysikaalinen maailma, olisi täysin erilainen, jos Wellsiä ei olisi koskaan ollut olemassa”.
Usein hyvin pessimistisistä visiostaan huolimatta Wells oli vakuuttunut, että uusi, rauhanomainen, tasa-arvoinen ja kaikin puolin kehittyneempi yhteiskunta nousisi lopulta raunioiden keskeltä. Tämän maailman luomisessa keskeisessä roolissa tulisivat olemaan tiede ja teknologia.
Wells kiinnittyi samankaltaiseen teknoutopianistiseen ajatteluun kuin nykyaikainen Piilaakson teknoeliitti.
Hän väitti, että informaation lisääntyminen ja helpompi yhteydenpito tulisivat tarkoittamaan automaattisesti parempaa yhteiskuntaa.
Wellsin edustama teknoutopianismi osoittaa, että raja utopian ja dystopian välillä on vaarallisen ohut. Vaara piilee useiden utopioiden ytimessä lymyävässä yksiulotteisuudessa.
Kuten Orwell kirjoitti aikanaan Wellsistä: suurin piirtein kaikissa Wellsin teoksista toistuu sama idea: vastakkaisuus ”suunnitelmallista maailman valtiota tavoittelevan tiedemiehen ja menneisyyden epäjärjestyksen palauttamista tavoittelevan taantumuksellisen välillä. […] Toisella puolella tiede, järjestys, edistys, kansainvälisyys, lentokoneet, teräs, betoni, hygienia. Toisella puolella sota, nationalismi, uskonto, monarkia, maatyöläiset, kreikan kielen professorit, runoilijat, hevoset.”