Peli- ja nettihaittojen ehkäisyyn perehtynyt Jarkko Järvelin kuvaa kolmossivun haastattelussa tyypillisen tilanteen lapsiperheissä: Perhe on kotiutunut työ- ja hoitopäivän jälkeen, aikuinen haluaa hengähdystauon ja ojentaa lapselleen tabletin. Korona-aikana tablettia on ojenneltu myös päivän aikana, sillä ruutu- ja peliajalla on ostettu etätyörauhaa.
Lapsen kasvattaminen vaatii jatkuvasti omalta mukavuusalueelta poistumista. Kieltäminen ja rajojen asettaminen ei ole kivaa. Se on välittämistä ja välttämätöntä.
Siinä missä ruudut vaativat uusia rajoja, mahdollistaa teknologia myös niiden asettamisen. Esimerkiksi Android-käyttöjärjestelmän älypuhelimissa vanhemmat voivat Family Link -sovelluksella rajata lapsen ruutuaikaa ja edellyttää uusien sovelluslatausten hyväksymistä vanhemmalta. Lapsen puhelimen voi myös rauhoittaa yöksi ja tarvittaessa estää kokonaan sen käyttäminen. Keinoja on, jos tahtoa löytyy.
Pelkästään rajoittaminen ei kuitenkaan ole ratkaisu, sillä kielletty kiehtoo ja kaveripiireistä löytyy aina joku rajaton. Siksi täytyisi myös puhua, miksi rajat ja säännöt on laadittu. Järvelin muistuttaa, että jos ruudulla näkee asioita, joihin ymmärrys ei riitä, se voi aiheuttaa lapselle voimakkaita pelkotiloja ja ahdistusta.
Netistä ja sen ilmiöistä ei myöskään saisi kasvattaa mörköä, jotta lapsi uskaltaa keskustella vanhempien kanssa siellä kohtaamistaan asioista.