Yksi lempikirjoistani on edesmenneen kansainvälisen terveyden professorin Hans Roslingin teos Faktojen maailma. Rosling esitteli siinä kymmenen inhimillistä vaistoa, jotka vääristävät maailmankuvaamme.
Kirjan yhdeksäs luku käsittelee syyttelyvaistoa. Se saa meidät ajattelemaan, että ikävien asioiden taustalla on yksittäisten ihmisten pahuus, itsekkyys tai typeryys.
Viime aikoina syyttelyvaisto on nostanut jälleen rumaa päätään.
Jyväskylä siirtyi elokuun alkupuolella koronan leviämisvaiheeseen. Päivittäisissä tartuntalukemissa on tehtailtu ennätyksiä urakalla.
Keskustelupalstoilla tilanteelle halutaan luonnollisesti löytää syylliset. Ei syitä, syylliset.
Ajattelemattomat EM-turistit. Ahneet tapahtumanjärjestäjät. Itsekkäät festareilla kävijät. Typerät rokotteiden vastustajat. Kirottu Sanna Marin.
Kaikissa tilanteissa taustalta löytyy inhimillisyyttä.
Takaan, että jokainen edellä mainittu on yhdessä tai useammassa kommentissa nostettu syylliseksi tilanteeseen.
Ja vaikka koronatilanne on nyttemmin helpottanut, ei syyttelyn tarve ole kadonnut mihinkään.
En halua tietenkään puolustella ketään. Kaikki edellä mainitut ovat tehneet virheitä, jotka osaltaan ovat avittaneet deltavariantin leviämistä.
Mikään ei kuitenkaan tapahdu tyhjiössä. Kaikissa tilanteissa taustalta löytyy inhimillisyyttä.
Miksi on pakko järjestää isoja tapahtumia? Siksi, että tuhansien ihmisten elinkeino riippuu niistä.
Miksi sinne tapahtumaan on mentävä? Siksi, että yli vuoden tauon jälkeen haluamme tuntea elävämme.
EM-kisoihin Pietariin matkaaminen oli toki ajattelematonta. Olkoonkin, että Suomen pääsy arvokisoihin oli monelle vuosikymmenten haaveiden täyttymys. Uskon kuitenkin, että matkaan on lähdetty aikomuksena pitää huolta turvallisuudesta. Kalja kaljalta se on kuitenkin unohtunut.
Typerää, mutta inhimillistä.
Pienen pieni osa minusta ymmärtää jopa rokotteiden vastustajia. Paino sanoilla ”pienen pieni”.
Kun lähestyvästä rokotteesta alettiin viime talvena puhua, olin hieman skeptinen. Ajatus nopeasti markkinoille tuodusta rokotteesta mietitytti, etenkin kun Pandemrix-kohu oli vielä muistissa. Suunnittelin jonkin aikaa ottavani koronarokotteen vasta reilusti myöhemmin, kun vaikutuksista olisi tarpeeksi tietoa.
Tein kuitenkin sen, mitä salaliittoteoreetikot usein kehottavat: tein omat tutkimukseni.
Pfizer- ja Moderna-yhtiöiden rokotteissa käytetty mRNA–teknologia ei ole mikään uusi keksintö. Sen potentiaalista rokotekäyttöä alettiin tutkia jo 1990-luvulla.
Koronaviruksia puolestaan alettiin tutkia jo 1960-luvulla. Tutkimus kiihtyi vuoden 2003 SARS-epidemian myötä. Nykyisen viruksen perimä on 82-prosenttisesti identtinen SARS-viruksen kanssa.
Rokotteet eivät siis tulleet markkinoille tyhjästä. Niiden taustalla oli vuosikymmenien työ. Tammikuun 2020 jälkeen on tehty hienosäätöä.
Kolumnin pointti ei ole rohkaista ihmisiä ottamaan turhia riskejä. Sen enempää kuin lukittautumaan kotiin ja vihaamaan kanssaihmisiä.
Pointtini on: älä paranna maailmaa syyttelemällä. Paranna sitä välttämällä itse turhia riskejä ja antamalla joskus virheet anteeksi.
Syytteleminen ei johda mihinkään.
Kirjoittaja on Suur-Jyväskylän Lehden kesätoimittaja.