Olli-Pekka Moision Kolumni: Kultti ja sen rajat

Olli-Pekka Moisio

Kirjoittaja on filosofian yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa.

Onko kansainvälistä huomiota saanut hyvinvointiorganisaatio NXIVM kultti? Toimivatko ihmiset Keith Ranieren ympärille kertyneen ”seksikultin” piirissä vapaasta tahdostaan vai oliko heidät aivopesty toimimaan aivottomasti johtajansa käskyjä noudattaen?

Aivopesun käsite liitettiin alkujaan mielenmuokkauksen metodeihin, joita Kiinan Maostinen hallinto käytti kansalaisiinsa. Aivopesu alettiin liittää uskonnollisia kultteja koskevaan keskusteluun 1970-luvun alussa.

Julkisuudessa kerrottiin robotin kaltaisista nuorista ihmisistä, jotka toimivat vailla omaa vapaata tahtoaan toteuttaen sokeasti johtajiensa vaatimuksia. Puhuttiin jopa kidnappauksista ja aivopesusta osana kulttien jäsenten rekrytointia.

Vaikka julkisuudessa onkin ollut aina kiinnostusta aivopesua kohtaan, tiedeyhteisö on suhtautunut siihen epäillen. Kansalaisoikeusjärjestöt ja uskontotieteilijät ovat kyseenalaistaneet oletuksen normaalin aikuisen itsemääräämisen täydellisestä häviämisestä jonkin manipulaatiotekniikan seurauksena.

Kulttien entiset jäsenet turvautuvat heidän mielestään väitteeseen kokemastaan aivopesusta rangaistusten välttämisen toivossa.

Kieltämättä on olemassa erilaisia pakottamisen keinoja, mutta vapaan tahdon tuhoamiseksi ei ole olemassa aukotonta menetelmää.

Kieltämättä on olemassa erilaisia pakottamisen keinoja, mutta vapaan tahdon tuhoamiseksi ei ole olemassa aukotonta menetelmää.

Jopa Robert Lifton, joka julkaisi ensimmäisen ja edelleen vaikutusvaltaisen tutkimuksen ihmisten toiminnan manipuloinnista vuonna 1961 ( Thought Reform and the Psychology of Totalism), huomauttaa, ettei aivopesu ole kaikkivoipa ja täysin vastustamaton menetelmä.

Vuonna 2019 ilmestyneessä kirjassaan Losing Reality hän kirjoittaa, kuinka kultteihin liittyminen yleensä sisältää ”vapaaehtoisen periksi antamisen” elementin.

Jos hyväksymme, että jopa kulttien jäsenillä on edelleen vapaa tahto, on meidän vaikeaa erottaa kultteja muista uskomusjärjestelmiin perustuvista organisaatioista.

Voimme tienkin aina vedota NXIVM-johtajan K. Ranieren humpuukipuheeseen, mutta jos hän ei olisi fyysisesti alistanut ja tehnyt rikoksiaan, miten voisimme väittää NXIVM:n olevan olennaisesti alistavampi kuin muut hengelliset liikkeet, jotka hyväksymme.

Tämän vuoksi monet tutkijat ovatkin luopuneen kulttikäsitteen käytöstä kokonaan.

Raniere olisi voinut asettautua virheettömäksi viisauden lähteeksi ja pyrkinyt eristämään seuraajansa muusta maailmasta.

Tässä Raniere olisi seurannut uskonnollistenkin johtajien hyväksi kokemaa vuosituhantista perinnettä. Saammehan lukea Luukaksen evankeliumista seuraavasti: ”Minun oppilaani ei voi olla kukaan, joka ei vihaa isäänsä, äitiään, vaimoaan, lapsiaan, veljiään ja sisariaan ja vieläpä omaa elämäänsäkin. Minun oppilaani ei voi olla kukaan, joka ei kanna ristiään ja seuraa minua.”

Kommentoi