Pääkirjoitus: Hidas matkailija

Riina Sydänmaanlakka

Elä naarata, totesi ilmeisen savolainen bussikuski, kun kerroin ostaneeni pyöräpaikan Pieksämäelle ja uteli, mihin ajattelin kulkupelini mahduttaa. Suunnitelmissa oli pyöräillä määränpäästä mökille. Olisin mennyt alkumatkan junalla, jos VR:n pyöräpaikat eivät olisi jo olleet täynnä.

Pyöräilyn ja samalla pyörämatkailun suosio on kasvanut, mikä on hyvä asia. Ilmiö näkyy kesäkaudella paitsi julkisen liikenteen pyöräpaikkojen suosiona, myös trikooasuisina matkantekijöinä maanteillä.

Tarkoituksenani oli tutustua mökkipaikkakunnan markkinoimiin pyöräilyreitteihin maalaismaisemissa. Osa matkasta oli pakko pyöräillä ison tien pientareella ja todistin jälleen, että liian läheltä sujahtavan auton ilmavirran mukana keikkuminen on jokseenkin kammottava kokemus. Valtaosa autoilijoista ohitti riittävän kaukaa, mutta kaikki eivät sitä ymmärtäneet tehdä, vaikka tilaakin olisi ollut.

Liikenneturvan kyselyssä yhdeksän kymmenestä autoilijasta kertoi jättävänsä riittävän turvavälin pyöräilijää ohittaessaan vähintäänkin usein. Kun Liikenneturva kysyi vuonna 2019 pyöräilijöiltä ohittamistilanteista, kaksi kolmesta koki, että autoilijat usein ohittavat pientareella tai ajoradan reunassa pyöräilevän liian läheltä.

Näkemysten ero ei yllätä, sillä ohitustilanne tuntuu hyvin erilaiselta auton penkistä tai pyörän satulasta koettuna. Turvallisuus onkin usein toisen asemaan asettumista. Myös silloin, kun on kiire ja joutuu odottamaan hitaan pyöräilijän takana ohituspaikkaa.

Kommentoi