Esa Linna
Kirjoittaja on viestinnän asiantuntija ja Nuorisotyö-lehden päätoimittaja.
Viime viikot ovat menneet kesäkuun lopussa syntyneen viidennen (ja vaimoni kanssa toisen) lapseni hoidossa, joten kirjoitushetkellä mielessä ovat lähinnä vaaleanruskeat kakkavaipat sekä olkapäille valuva pilaantuneelta maidolta näyttävä ja tuoksuva mönjä.
Pääsimme siis kokemaan synnytyksen uudessa Sairaala Novassa. Paljon on kuulunut puskaradioissa napinaa erilaisista ratkaisuista, kuten esimerkiksi sairaalan ulkonäöstä.
Kieltämättä kyseessä on ulkoisesti jopa synkän näköinen laitos, mutta onhan se samalla vaikuttava. Ja koska pidän synkistä asioista, pidän todella paljon Novan jylhästä ilmeestä. Sisältä sairaala näyttääkin sitten aivan toisenlaiselta.
Rakennuksen sisustuksessa on ihmetelty sojottavia puita ja kiemurtelevia valoja. Ei kaikkia voi koskaan miellyttääkään, mutta kun on kerrankin saatu aikaiseksi sairaala, joka ei näytä tai tunnu sairaalalta, olen ainakin minä tyytyväinen.
Kätilöt tsemppasivat vaimoani juuri oikealla tavalla ennen synnytystä, synnytyksen aikana ja sen jälkeen.
Samoin olen tyytyväinen kioskiin ja kahvilaan, jossa tuleva isä voi käydä hotkaisemassa hotdogin ennen h-hetkeä. Ja vaikka käytävien penkit näyttävät epämukavilta, kannattaa niihin istua ennen lopullista arviointia.
Oma huone vanhemmille ja vastasyntyneelle oli luksusta. Samalla myös muut asiakkaat välttyivät meikäläisen kuorsaukselta, ainakin sen pahimmilta desibeleiltä. Paljon on ollut puhetta televisioiden puuttumisesta, mutta ei sitä kaivannut lyhyen visiitin aikana kertaakaan. Televisiot ovat niin last season, oletteko kuulleet mukana kulkevista älypuhelimista?
Useimmat viettävät suurimman osan ajastaan kuitenkin vaikkapa Facebookin puskaradioissa valittamassa, vaikka televisiosta näkyisikin kiinnostava tv-sarja suurista paiseista ja finneistä. Ymmärrän kyllä ikääntyneitä, jotka joutuvat viettämään sairaalassa pidempiä aikoja. Isä Matteon näkeminen ajallaan voi olla tärkeä juttu.
Tärkeintä Sairaala Novassa on kuitenkin sen työntekijöiden ammattitaito ja ystävällisyys. Kätilöt tsemppasivat vaimoani juuri oikealla tavalla ennen synnytystä, synnytyksen aikana ja sen jälkeen. Vaikka minulla ei voi olla mitään käsitystä kivun tasosta, näin vierestä, kuinka paljon oikeat sanat oikeaan aikaan vaikuttavat kokonaisfiilikseen ja uskoon selviytyä käsittämättömästä ponnistuksesta.
Vaimoni tai minä emme ole ennen kokeneet ammeeseen synnytystä, mutta nyt sellainenkin mahdollisuus sattui kohdalle. Kuulemani ja näkemäni mukaan ammesynnytys on maineensa veroinen. Vauvakin vaikutti varsin tyytyväiseltä, nesteessähän se tosin oli lillunut muutenkin etukäteen yhdeksän kuukauden ajan.
Huolimatta kirjoittajan tajunnanvirrasta, tämä kolumni on kiitos Sairaala Novalle ja sen henkilökunnalle – erityisesti synnytyksen ajan auttaneelle ja tsempanneelle kätilö Kaisalle.