Kirjoittaja on filosofian yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa.
Taiteilija-tutkija Joshua Citarella on tutkinut vuodesta 2016 lähtien internetin “nuoria poliittisia tiloja”. Hän on onnistunut kiteyttämään Z-sukupolven poliittiset mieltymykset. Keskittymällä Instagramiin ja keskustelualusta Discordiin hän todisti, kuinka nopeasti nuoret omaksuivat kovia poliittisia kantoja.
Anarkoprimitivismin ja ekofasismin kaltaiset poliittiset suuntaukset ovat muuttuneet nuorille tutuiksi ja äärioikeistolaiset Nick Fuentesin kaltaiset YouTube-kommentaattorit ovat nousseet laajoja massoja tavoittaviksi kulttuurisiksi vaikuttajiksi.
Monet ajattelevat, että internet ja sosiaalinen media olisivat vasta viime aikoina politisoituneet. Z-sukupolvelle verkossa oleminen on ollut aina synonyymi poliittisuudelle. Auttaako radikaalin puheen sulkeminen pois internetistä ja sosiaalisesta mediasta siinä, ettei radikalismi leviä nuorten keskuudessa? Voisiko internetiä käyttää radikalisoitumisen heikentämisen välineenä?
Näyttäisi siltä, että juurikin radikalismin poissulkeminen johtaa ei toivottuun lopputulokseen. Asiat jotka eivät kestä päivänvaloa, ovat ennenkin painuneet syrjäisille kujille ja päivän valon tavoittamattomiin yhteiskunnassa.
Kun Facebook ja Twitter alkoivat puhdistaa alustoiltaan äärimmäisiä kantoja edustavia keskustelijoita, anonymisoidut viestintäsovellukset kuten Telegram ja Gabin kaltaiset ”vapaan puheen” foorumit saivat valtavat määrät uusia käyttäjiä. Tammikuun lopussa Gabin toimitusjohtaja väitti, että sivusto sai 10 000 uutta käyttäjää joka tunti. Ehkä meidän on hyväksyttävä, että äärimmäisiä ajatuksia esittäviä ihmisiä on. Nämä ihmiset ja heidän edustamansa kannat eivät katoa pois kieltämällä.
Meidän pitäisi löytää keinoja tavoittaa nuoria sillä hetkellä, kun he muodostavat poliittisia kantojaan verkon välityksellä.
Jotta voisimme kehittää toimivan vastauksen ekstremismille, meidän tulee aluksi ymmärtää, että moderni internet on rakenteellisesti radikalisoiva yhteiskunnallinen mekanismi. Se perustuu erotteluille ja erottautumiselle.
Moderoinnin loputon lisääminenkään ei siis poista Z-sukupolven äärimmäistä polarisoitumista. Citarella onkin havainnut, että keskeinen nuoria poliittisia tiloja määrittävä trendi on, ettei kukaan nuorista ajansaatossa lähesty keskustaa, vaan ajautuu yhä kauemmaksi siitä ja toisistaan.
Edellä kuvattua trendiä on pohjustanut useiden vuosikymmenten aikana tapahtunut todellisen maailman poliittisen elämän näivettyminen. Saman aikaisesti nuoret ovat omaksuneet politiikan ja totuuden jälkeisen maailman nihilismin. Ratkaisu ei siis ehkä olekaan radikalismin poissulkeminen, koska tilojen ja koko yhteiskunnan uudelleenpolitisoituminen voisi Citarellan mukaan olla paras keino muuttaa tilannetta.
Meidän pitäisi löytää keinoja tavoittaa nuoria sillä hetkellä, kun he muodostavat poliittisia kantojaan verkon välityksellä. Tämä vaatii sosiaalisen median poliittisuuden ymmärtämistä.
Tuossa hetkessä on tärkeää tarjota nuorille vastainformaatiota, toisenlaisia samaistumiskohteita ja konkreetteja keinoja tavoitella maailman muuttamista todellisessa maailmassa yhteiskunnallisen toiminnan kautta.