Osma Naukkarisen kolumni: Länsimaiden omatunto heräämässä

Osma Naukkarinen

Kirjoittaja on eräopas, oikeustieteen maisteri ja Elonkehä-lehden päätoimittaja.

Julkisessa keskustelussa tapahtui huhtikuussa merkittävä murros, kun amerikkalainen ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch päätyi raportissaan siihen, että Israel ylläpitää apartheid-järjestelmää.

Historiallisen käänteen puolesta puhuu myös se, että kritiikkiin ovat uskaltaneet yhtyä jopa muutamat Yhdysvaltain kongressiedustajat. Samalla Googlen juutalaiset työntekijät ovat vaatineet yhtiöltä tukea palestiinalaisille, ja Irlanti on ensimmäisenä EU-maana tuominnut Israelin laittomat siirtokunnat Länsirannalla kansainvälisen oikeuden vastaisena alueliitoksena.

Politiikan tutkimuksessa puhutaan Overtonin ikkunasta, jolla viitataan politiikassa hyväksyttyihin keskustelunaiheisiin. Näyttää siltä, että ikkuna on vihdoin auennut sille, että Israelin tekemistä kansainvälistä oikeutta ja YK:n päätöslauselmia halventavista rikoksista ihmisyyttä vastaan voidaan puhua niiden oikeilla nimillä: apartheidina, sortona ja sotarikoksina.

Monet kauhistelevat historian rumia esimerkkejä, kuten Etelä-Afrikan apartheidia, ja ihmettelevät, miten moinen on voitu hyväksyä. Saamme vastauksen nykyhetkestä: Valtahegemonioiden median kautta syöttämä kuva tapahtumista ohjaa käsitystämme todellisuudesta.

Palestiinalaisia kohtaan harjoitetut räikeät ihmisoikeusrikokset, kuten siviilien tappaminen, väestön pakkosiirrot sekä infrastruktuurin ja talouden tuhoaminen, on pitkään väritetty siten, että monikaan ei ole palestiinalaisten kurimukselle korviaan höristänyt.

Onko Suomella suoraselkäisyyttä irtisanoutua rikoksista ihmisyyttä vastaan?

Tilannetta on seurattu hiljaisesti hyväksyen tasavertaisten osapuolten konfliktina, jossa syytä on molemmissa. Ei ole puhuttu miehittäjästä ja miehitetystä, sortajasta ja sorretusta.

Siviilien tappamisen yhteydessä Israelin tärkein propagandakeino on ollut mantramainen väite ”Hamasin käyttämistä ihmiskilvistä”. Sitä käytettiin myös toukokuussa, kun kansainvälisen median käyttämä talo tuhottiin Gazassa. Kuitenkaan esimerkiksi vuosien 2008–2009 sodan jälkeen tehdyissä YK:n tutkimuksissa Hamasin väitetystä ihmiskilpien käytöstä ei löytynyt todisteita.

Toimittaja Abby Martinin dokumenttielokuvassa Gaza Fights for Freedom (2019) kuvataan vuoden 2018 rajaprotesteja paikan päältä. Protestien aikana gazalaisten muodostama laaja kansanrintama joutui kohtaamaan Israelin brutaalin väkivallan: Israel tappoi yli 200 mielenosoittajaa ja haavoitti kymmeniätuhansia, mukaan lukien toimittajia, ensihoitajia ja lapsia.

Israel väitti siviiliuhrien olleen ihmiskilpiä, ja että kyse oli aseellisesta konfliktista Hamasin kanssa. YK:n ihmisoikeusneuvosto tutki lähes 500 kuolleen tai loukkaantuneen tapauksen ja totesi, että kahdessa tapauksessa saattoi olla kyse israelilaisten sotilaiden oikeutetusta puolustautumisesta.

Suomen hallitus tukee Israelin apartheidia jatkamalla asekauppoja ja sallimalla laittomista siirtokunnista peräisin olevien tuotteiden tuonnin Suomeen. Onko Suomella suoraselkäisyyttä irtisanoutua rikoksista ihmisyyttä vastaan?

Kommentoi