Vaalikonevastausten perusteella Jyväskylässä on tarjolla jo tälle ajalle tyypillisen keskustelukulttuurin omaksuneita ehdokkaita.
Tarkoitan Twitter-ajan ilmiötä, jossa loukkaantumisesta on tullut uusi musta. (Mustalla viittaan muotipiireissä liikkuneeseen sanontaan ikiaikaisesta suosikkiväristä, en kenenkään ikään, sukupuoleen tai sen puuttumiseen tai etniseen taustaan saati muuhun seikkaan, piirteeseen tai ominaisuuteen, johon viittaamalla voisi joutua tilanteeseen, jossa täytyisi pahoitella tekstin mahdollisesti aiheuttamaa mielipahaa.)
Tarkoitan kulttuuria, jossa asia kuin asia ymmärretään mielellään väärin ja siitä ollaan heti vähän tai vähän enemmän loukkaantuneita. Tyypillistä kulttuurille on myös toisten virheiden osoittaminen ja sitä kautta itsensä tunteminen muita paremmaksi. Näillä keinoin keskustelu ohjataan sivuraiteille, jotta itse asiaan ei enää tarvitse ottaa kantaa.
Tämä raskas keskustelukulttuuri on myös yksi syy, mikä saa yhä useamman empimään kuntavaaliehdokkuutta.
Suur-Jyväskylän Lehden verkkosivuilla julkaistun vaalikoneen väittämä ”päihteiden ongelmakäyttäjät pitää saada pois keskustan katukuvasta” keräsi vastaajilta kritiikkiä kysymyksenasettelusta.
Väitettä pidettiin järjettömänä, ihmisarvoa alentavana ja asenteellisena. Erityisesti ”en osaa sanoa” -vastauksen antaneet täsmensivät kantaansa edellä kerrotuilla tarkennuksilla.
Samalla ajalla ja vaivalla olisi voinut myös perustella ja tarkentaa vastaustaan vaalikoneen väittämään.
Valtaosa tarkensi ja perustelikin. He vastasivat väittämään oman näkemyksensä mukaan ja kirjoittivat vastauksen yhteydessä olleeseen kenttään perustelut kannalleen tai täsmensivät vastaustaan muun muassa kertomalla, miten ongelmakäyttöä saataisiin pois katukuvasta. Toki osassa näissäkin vastauksissa muistettiin myös mainita tuohtumus kysymyksenasettelusta.
Vaalikoneen väittämä voi olla monitulkintainen, ja juuri siihen reagointi kertoo ehdokkaasta enemmän kuin vastaus. Keskittyykö ehdokas osoittamaan väittämän ongelmallisuutta, jättääkö hän kokonaan vastaamatta, koska kokee väitteen huonoksi vai ohittaako hän muotoseikat ja keskittyy itse asiaan?
Väitteen tulkinta ja mielikuva syntyvät sillä hetkellä, kun väite luetaan. Väite kääntyi järjettömäksi, ihmisarvoa alentavaksi ja asenteelliseksi vastaajan omissa ajatuksissa. Kertooko se enemmän vastaajasta kuin kysyjästä?
Myönnetään, että tavallaan väittämä on huono, sillä vastaamalla olevansa sekä täysin samaa että täysin eri mieltä saattaa olla samaa mieltä siitä, että ongelmaa ei suinkaan tule lakaista pois keskustasta vaan keskittyä itse ongelman ratkaisemiseen.
Mutta jos päihteiden ongelmakäyttäjiä koskeneeseen väitteeseen vastaaminen kuntavaalikoneessa on liian vaikeaa, voi poliittisesta polusta tulla hankala.