Sami Rahkosen kolumni: Tavoitteeksi perseetön Jyväskylä

Sami Rahkonen, päätoimittaja.

Liikuntapääkaupunkiin ei tunnu konserttitalo mahtuvan.

Tammikuussa Jyväskylän kaupunginvaltuusto merkitsi tiedoksi kulttuuritilojen sijoittumista kaupungissa käsitelleen Jyväskylän Sydän -projektin loppuraportin ja päätti Jyväskylän Sydän -projektin.

Raportti sisältää ehdotuksen kaupungin omistamien kulttuuritilojen peruskorjauksesta tulevien vuosien aikana.

Kaupunginorkesterin väliaikaiseksi tilaratkaisuksi raportti esittää Paviljongin Wilhelm-salia, joka akustoidaan kaupunginorkesterin konserttikäyttöön sopivaksi nopealla aikataululla. Sen lähemmäksi konserttisalia ei toistaiseksi päästä.

Keskisuomalainen julkaisi huhtikuussa laajan jutun konserttisalin vaiheista kaupungin päätöksenteossa. Kertaan sen nopeasti: Salia ja sen paikkaa on vatvottu jo 40 vuotta ilman toteutusta.

Konserttisalista päättäminen muistuttaa Tinder-deittailua: ei uskalleta sitoutua, kun pian vastaan voi tulla vielä parempi.

Konserttisalista päättäminen muistuttaa Tinder-deittailua.

Kun nyt pariskunnista puhuttiin, niin urheilu ja kulttuuri ovat mielenkiintoinen kaksikko. Usein ihminen viihtyy jommankumman ajanvietteen parissa vähän paremmin.

Parivaljakko on herkullinen myös siksi, että Jyväskylään on juuri laadittu kymmenvuotinen suunnitelma liikuntaolosuhteiden parantamiseksi. Eli samaan tapaan kuin kulttuuritiloille tehtiin. Niiden etenemistä on mielenkiintoista seurata rinta rinnan.

Jalkapalloilijat saivat talvella maistiaisen Jyväskylän Sinfonian arjesta, kun ainoa katettu harjoittelupaikka Vehkalammella luhistui lumen painosta ja laji jäi vaille paikkaa. Korvaavat treenitilat piti soveltaa squashalliin ja kuntosalille. Sinfonia harjoitteli aikanaan Killerin raviradalla.

Jalkapalloilijoita auttoi kevään tulo, nyt voi jo pelata pihalla. Liekö sama vielä edessä myös Sinfonialla.

Jalkapallopiireistä todettiin keväällä, että katettu kenttä on niin tervetullut, ettei sen sijainnilla ole suurta väliä. Kunhan tulee.

Olisiko myös kulttuuriväki valmis konserttielämykseen ydinkeskustan ulkopuolella? Se lisäisi paikkavaihtoehtoja ja laskisi ainakin sijainnista koituvia kustannuksia.

Urheilua ja kulttuuria ei lopulta ole syytä asettaa vastakkain, sillä molemmille täytyy löytyä tilaa ja paikkansa Jyväskylän kokoisesta kaupungista. Vai mitä mieltä ovat päättäjiksi tyrkyllä olevat kuntavaaliehdokkaat?

Liikunnan painottaminen kaupungin imagossa on hyvä ajatus ja perusteltua, mutta sillä tuskin on tarkoitus savustaa kulttuuriväkeä pois. Kaupungin ei myöskään kannata tehdä strategiavalintaa, jossa liikunta olisi parivaljakosta aina etusijalla.

Haastattelin vasta pitkän linjan yrittäjää, joka taitaa verkostoitumisen. Hän kritisoi sanontaa, jonka mukaan kumarrus toiseen suuntaan on aina pyllistys toiseen suuntaan. Hän kuvaili itseään perseettömäksi.

Tässä voisi olla hyvä tavoite myös Jyväskylälle. Kaupunki voisi liikunta- ja kulttuuritilapäätöksissä pyrkiä perseettömäksi.

Kommentoi