Osma Naukkarisen kolumni: Kuuroille korville

Osma Naukkarinen

Kirjoittaja on oikeustieteen maisteri, eräopas ja Elonkehä-lehden päätoimittaja.

Päijänteen alueen malminetsintävaraukset ovat herättäneet kuohuntaa viime aikoina. Kaivos­yhtiöillä tuntuisi olevan kova kiire edetä suunnitelmissaan eri puolilla maata ennen kuin kaivoslakia kiristetään.

Nykyisen lain puitteissa kaivos ja sitä valmisteleva toiminta voivat nimittäin jyrätä alleen niin luontoarvoja kuin muita elinkeinojakin paikallisten asukkaiden mielipiteistä turhia murehtimatta.

Kerron esimerkin omilta kotinurkiltani. Brittiläis-australialainen kaivosyhtiö Rio Tinto on kartoittanut Rautalammin seutua ja suunnitellut malminetsinnän aloittamista aivan Etelä-Konneveden kansallispuiston rajalla. Alue on vapaana virtaavine reittivesineen ja monipuolisine luonnonarvoineen poikkeuksellinen kokonaisuus, jossa esimerkiksi luontomatkailu ja kalastus ovat tärkeitä elinkeinoja.

Rautalammin kunnalle ja kuntalaisille nämä suunnitelmat eivät käyneet, ja kunnanvaltuusto ilmaisikin maaliskuussa yksimielisesti, ettei malminetsinnälle löydy hyväksyntää. Kaivosyhtiö, joka korostaa vastuullisuuttaan ja paikallis­yhteisöjen kuuntelemista, osoitti vastuullisuutensa tällä kertaa hakemalla alueelle kahdeksaa malminetsintälupaa heti kunnan päätöstä seuraavana päivänä.

Kyse ei ole mistä tahansa toimijasta, vaan Rio Tinto on maailman suurimpiin lukeutuva kaivosyhtiö. Se on tullut vuosikymmenien saatossa tunnetuksi monista ympäristö- ja ihmis­oikeusrikkomuksista muualla maailmassa.

Ympäristövastuiden sekä paikallistason päätösvallan lisääminen olisivat tärkeitä uudistuksia.

Norjan valtion eläke­yhtiö veti sijoituksensa pois yhtiöstä sen epäeettisen toiminnan vuoksi. Viime vuonna yhtiö nousi otsikoihin räjäytettyään alkuperäiskansalle kuuluneen kymmeniätuhansia vuosia vanhan luolaston Australiassa.

Yhtiö on nyt palkkaamassa Suomeen ammattimaista konsulttia, jonka tehtävänä olisi ”luoda hyvät suhteet paikallisyhteisöön”. Mainospuheissaan kaivosyhtiöt tyypillisesti korostavatkin kunnioittavaa toimintatapaansa sekä haluaan kuunnella paikallisia ihmisiä.

Käytännössä ne kuitenkin tuntuvat tekevän nykyisen kaivoslain turvin niin kuin haluavat, ja paikallisten ”kuuntelu” on sijoittajille suunnattua pr-teatteria, jonka varjolla epäeettisiäkin hankkeita voi viedä läpi.

Aihe on ajankohtainen myös Jyväskylässä, jossa kanadalainen Mawson on hakenut malminetsintälupaa Putkilahdelle lähelle Päijännettä. Kaupunki on ottanut lausunnossaan kielteisen kannan lupaan.

Paikallistasolla sananvaltaa malminetsintälupiin ei kuitenkaan tällä hetkellä ole ja kyseessä on käytännössä lupa-automaatti. Sen, mikä kaivoslaissa on tulkinnanvaraista, lupapäätöksiä tekevä viranomainen tulkitsee malminetsijän eduksi. Nähtäväksi jää, miten Putkilahden tapauksessa käy.

Kaivoslakia uudistetaan parhaillaan, ja ympäristövastuiden sekä paikallistason päätösvallan lisääminen olisivat tärkeitä uudistuksia. Lopputuloksesta nähdään, minkä painoarvon Suomen valtio antaa kuntiensa ja kansalaistensa vaikutusmahdollisuuksille elinympäristöään koskevassa päätöksenteossa.

Kommentoi