Kirjoittaja on filosofian yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa.
Kansainväliset ja kotimaiset yritykset ovat herkistyneet vaateille yhdenvertaisuudesta. Tuotemerkkien nimiä ja tunnuksia on muutettu, henkilökunnalle on opetettu kulttuurista sensitiivisyyttä ja kansainväliset kirjankustantajat ovat palkanneet lukijoita, jotka etsivät käsikirjoituksista stereotypioita, rasismia ja loukkaavaa sisältöä.
Herääminen sensitiivisyyteen ei ole seurausta Twitter-ajastamme. Sille luotiin pohja Wienin savuisissa kahviloissa 1900-luvun alussa.
Ensimmäinen sensitiivisyystyöpaja oli radikaali terapeuttinen teatteriesitys, joka nosti esille konflikteja ja rohkaisi osallistujia ilmaisemaan peittelemättömästi pelkonsa, puolueellisuutensa ja tunteensa. Sensitiivisyyden nousu on tarina siitä, miten sosiaalisten konventioiden rikkomiseen pyrkivä toiminta muuttuu yritysten toimintakykyä ylläpitäviksi harjoitteiksi ja PowerPoint-kalvoiksi.
Kahviloissa kokoontuneissa piireissä viihtyivät Freudin ja Trotskyn lisäksi sensitiivisyyskoulutukselle pohjan luonut Jacob L. Moreno. Psykodraaman, sosiometriikan ja ryhmäterapian kehittäjä Moreno kiinnostui opiskeluaikoinaan ryhmäsovittelun ilmiöstä seuratessaan nationalisti- ja sionistiopiskelijoiden välistä kiistelyä. Moreno kehitti näiden kokemusten pohjalta kohtaamista korostavan filosofian. Hän uskoi ”kohtaamiseen silmästä silmään, kasvoista kasvoihin”.
Suosittua freudilaisuutta vastaan Moreno asettautui monin tavoin. Hän korosti näyttelemistä terapeuttisen puheen sijaan ja pyrki huomion kiinnittämiseen vallitsevaan hetkeen, menneisyyden traumojen sijasta. Morenon keskeinen ajatus oli, että kuka tahansa pystyy olemaan oman sosiaalisen ympäristönsä olennaisin asiantuntija, tutkija sekä muutostoimija.
Nykyisen sensitiivisyyskoulutuksen kehitykseen vaikutti vahvasti Morenon työtä jatkanut sosiaalipsykologi Kurt Lewin. Saksasta Yhdysvaltoihin 1933 paennut Lewin pyrki inhimillistämään työpaikkoja ja loi samalla pohjaa ihmisjohtamisen teorialle. Samoin kuin Moreno, Lewin oli kokenut juutalaisvainot henkilökohtaisesti. Kokemukset loivat erityisen näkökulman Yhdysvalloissa vallinneisiin ristiriitoihin.
Sensitiivisyysharjoitusten synty palautetaan erääseen iltaan, jolloin Lewin oli pitämässä työpajaa opettajille ja sosiaalityöntekijöille Connecticutissa. Osavaltio oli palkannut Lewinin käsittelemään uskonnollisia ja rodullisia ennakkoluuloja tavoitteena muuttaa yksilöiden normeja, asenteita ja käyttäytymistä. Työpajan jälkeen muutama ihminen pyysi jäädä tulosten purkuvaiheeseen mukaan. Aluksi hankalalta tuntuneen tilanteen jälkeen Lewin oivalsi, että keskustelu oli ollut avointa ja rehellistä. Ryhmäkeskustelulla oli ryhmää muuttava voima, aivan kuten Moreno oli omassa filosofiassaan ajatellut.
Lewinin kehittämässä työskentelyssä ei ole selkeää rakennetta tai julkilausuttua tavoitetta. Painopiste on vahvasti muiden puheen ja tekojen herättämien tunteiden ja ajatusten jakamisessa eikä niiden pohjalta tehtävissä johtopäätöksissä.
Lewinin ja Morenon kaltaisilla ajattelijoilla kyse oli vielä olemassa olevien asenteiden ja rakenteiden spontaanista sekä radikaalista haastamisesta ja muuttamisesta, ei yksinomaan yritysten tai ihmisryhmien toimintakyvyn palauttamisesta.