Kirjoittaja on viestinnän asiantuntija ja Nuorisotyö-lehden päätoimittaja.
“Punk’s not dead, I know”, julisti brittiläinen The Exploited esikoislevyllään 40 vuotta sitten. Punk on ehditty julistaa monta kertaa kuolleeksi ja ehkä näin voi tiettyjen bändien kohdalla ollakin.
70-luvulta alkaen punk on kytenyt pinnan alla, vaikka silloin tällöin joku bändeistä pääsee valtavirtaan. Punkiin on aina liitetty kaupallisuuden vastustaminen, joten alakulttuurina säilyminen onkin jossain määrin sen elinehto.
Vaikka tämän kolumnin kirjoittajaa ei voida kutsua missään mielessä tyylipuhtaaksi punkkariksi, on punk jollain tavalla ollut takana monissa elämän valintoihin liittyvissä tapahtumissa. Sain vasta tietää, että tuttavaltani löytyi kappale vuonna 1986 veljeni kanssa tekemää pienlehteä. Usein valokopiokoneella kopioidut ja tekijöiden itse nitomat mustavalkoiset pienlehdet olivat 80-luvulla ja vielä 90-luvullakin tapa kertoa bändeistä ja kaikesta tähän kulttuuriin liittyvästä, ennen kuin www helpotti tätäkin osa-aluetta.
Laama, Kaaos ja Korpilahdelta kotoisin oleva ULO olivat eräitä niitä lehtiä, jotka saivat alakouluikäisen innostumaan lehden teosta. 35 vuotta myöhemmin löydän itseni kirjoittamasta kolumnia Suur-Jyväskylän Lehteen ja päätoimittamassa nuorisotyöalan valtakunnallista ammattilehteä.
Olin tuolloin siis vasta 12-vuotias, vastikään punkista innostunut räkänokka. Ihmettelin Terveet Kädet -yhtyeen Ääretön Joulu -EP:n kansikuvaa, jossa katosta roikkuvalle alastomalle miehelle oli tungettu palava kynttilä takapuoleen. Vielä enemmän ihmettelin bändin musiikkia ja kappaleita kuten Pissaa ja paskaa.
Punkiin on aina liitetty kaupallisuuden vastustaminen, joten alakulttuurina säilyminen onkin jossain määrin sen elinehto.
Bändien energia ja varhaisteiniä hykerryttävät, kirosanoja vilisevät sanoitukset olivat kuitenkin vasta alkusysäys. Myöhemmin opin sen, että monet punkbändit vastustivat levyillään ja sanoituksillaan turhia, kosmetiikkaa varten tehtyjä eläinkokeita. Sanoituksissa saivat osansa myös kierot poliitikot, sotahullut militaristit ja maailmaa saastuttavat yhtiöt. Punkkarit pitivät ääntä suurvaltojen tavasta toimia köyhempiä valtioita kohtaan.
Ei siis mitään turhia juttuja, sillä punk sai vasta yläkoululle siirtyvän klopin kiinnostumaan historiasta ja yhteiskunnasta. Sodan vastustaminen ja armeijakriittisyys alakouluikäisestä asti oli yksi syy valita siviilipalvelus armeijan sijaan, vuosia myöhemmin.
11-vuotiaana kuulin Coca-Cola Companyn testaavan eläimillä juomiensa ainesosia ja lopetin siltä istumalta Coca-Colan juomisen reiluksi pariksi kymmeneksi vuodeksi. Yhtiö muuten lopetti eläinkokeet (joissa muun muassa leikattiin simpanssien kasvoja auki makutestien suorittamiseksi) toiminnassaan vuonna 2007.
35 vuotta tekemäni ja kaverin isän toimistossa valokopioimani pienlehden julkaisun jälkeen ajatusmaailmani ja arvoni ovat edelleen hyvin samanlaiset. Punk ei kuole koskaan, sillä se elää ajatuksissa ja asenteissa.