Olli-Pekka Moision kolumni: Kapitalismi ja kuolleisuus

Olli-Pekka Moisio

Kirjoittaja on filosofian yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa.

Taloustieteilijä Anne Case on tullut tunnetuksi tutkimuksillaan talouden ja terveydentilan välisistä yhteyksistä. Hän on esimerkiksi osoittanut yhteyden varhaislapsuuden terveydentilan ja myöhemmän elämän taloudellisen hyvinvoinnin välille.

Vuonna 2014 Case aloitti uuden tutkimushankkeen kysymällä, onko kivun määrä lisääntynyt Yhdysvalloissa viimeisten vuosikymmenten aikana. Koska työn tekemiseen liittyvät moninaiset teknologiset innovaatiot olivat huomattavasti vähentäneet työn fyysistä kuormitusta ja oli tapahtunut edistysaskeleita kivunlievityksessä, hän oletti, että populaation tasolla kivun raportoinnin määrä olisi vähentynyt.

Toisin oli kuitenkin käynyt. Noin satamiljoonaa amerikkalaista kärsi kroonisesta kivusta. Määrät olivat poikkeuksellisen korkeita keski-ikäisillä. 50-vuotiaat raportoivat enemmän kroonista kipua kuin 70–80 vuotiaat.

Myös Casen aviomies, nobelisti Angus Deaton on taloustieteilijä. Vuonna 2013 Deaton julkaisi laajan taloushistorian The Great Escape, jossa hän osoitti, kuinka ihmiset olivat tulleet terveemmiksi ja varakkaammiksi taloudellisen tasa-arvon kustannuksella viimeisen parin sadan vuoden aikana.

Tähän tarinaan ei kuitenkaan liittynyt ihmisten kokema onnellisuus. Varallisuuden lisääntyessä ihmisten terveys ja elämänlaatu lisääntyivät, onnellisuus välttämättä ei. Kun Deanin vaimo kertoi omista löydöksistään, he yllättyivät. Oliko näiden kahden ­ilmiön välillä yhteys?

Amerikkalainen unelma, joka nosti massat köyhyydestä, tuhoaa nyt työläisten elämän.

He alkoivat kerätä tutkimusaineistoa ja tunnistivat yhteisöjä, joissa oli paljon kroonista kipua ja itsemurhia. He huomasivat, että kroonisen kivun ja itsemurhien määrät olivat huomattavasti lisääntyneet keski-ikäisillä valkoisilla amerikkalaisilla, mutta eivät samalla tavoin mustilla tai latinoilla.

Viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Deaths of Despair and the Future of Capitalism he kaivoivat syvälle ilmiön juuriin ja päätyivät tulokseen, jonka mukaan keski-ikäisten kipu ja itsemurhat eivät vain olleet lisääntyneet, vaan keski-ikäisiä amerikkalaisia myös kuoli enemmän kuin aikaisemmin.

Yleensä ajateltiin, että lukuun ottamatta sotia ja pandemioita ihmiset elävät pidempään kuin aikaisempina vuosisatoina. Nyt kuitenkin työikäiset valkoiset, joilla ei ollut muodollista koulutusta, kuolivat itsemurhiin, huumeiden yliannostuksiin ja alkoholin aiheuttamiin maksasairauksiin sellaista vauhtia, että Yhdysvaltojen kansalaisten elinikäennuste oli pudonnut. Aiemmin vastaava pudotus tapahtui hieman yli sata vuotta sitten, kun ensimmäinen maailmansota ja sitä seurannut influenssa-aalto kurittivat ihmiskuntaa.

Kirjassaan Case ja Deaton vastaavat polttavaan miksi-kysymykseen. Miksi kuolema ja epätoivo olivat lisääntyneet Yhdysvalloissa? Vastausta on tyypillisesti etsitty esimerkiksi opiaattipohjaisten lääkkeiden helposta saatavuudesta, liikalihavuudesta, köyhyydestä, epätasa-arvosta, koulutustasosta ja perinteisten arvojen kuihtumisesta.

Case ja Dean käyvät läpi seikkaperäisesti muun muassa nämä selitykset ja päätyvät analysoimaan näiden kaikkien juurta kapitalismin epäonnistumisena. Amerikkalainen unelma, joka kirjoittajien mukaan nosti massat köyhyydestä menneinä kahtena vuosisatana, tuhoaa nyt työläisten elämän.

Kommentoi