Esa Linnan kolumni: Tapahtuma-alaa ei ymmärretä

Esa Linna

Kirjoittaja on viestinnän asiantuntija ja Nuorisotyö-lehden päätoimittaja.

Olen päivätöissäni kunta-alalla, jossa on tullut viihdyttyä yhtäjaksoisesti lähes 20 vuotta. Korona-aikaankin on töitä riittänyt, joten valittamisen aihetta ei ole. Samaan aikaan monet tuttavani ovat olleet jo viime vuoden maaliskuusta alkaen hätää kärsimässä, sillä he työskentelevät tapahtuma-alalla.

Tapahtumateollisuus ry:n mukaan tapahtumateollisuus on pahiten korona-ajasta kärsinyt toimiala, johtuen rajoituksista ja kielloista, jotka sitä ovat koskeneet. Tapahtumateollisuus ry on teettänyt tutkimuksia ja kyselyitä, joiden perusteella tapahtuma-alan yritysten liikevaihdot ovat pudonneet jopa 95 prosenttia. Alalle ominaista on tilapäisten työntekijöiden käyttö. Viime vuonna 140 000 tällaista työntekijää jäi ilman töitä.

Tapahtuma-alaan liittyvät olennaisesti kulttuurialalla olevat artistit ja yhtyeet sekä tapahtumien onnistumisesta vastaavat ääni- ja valoteknikot sekä kalustoa kuljettavat kuskit. Suositut artistit ovat vedonneet valtioon korona-ajan tuen toivossa, saaden osakseen haistattelua. Suomalaisen kateellisuuden sumentaman logiikan perusteella he ovat miljonäärejä, joiden ei tulisi kitistä, kun oikeaa työtä tekevillä yrityksillä menee huonosti.

Välillä näkee mielipiteitä, joiden mukaan koko tapahtuma-, taide- ja kulttuurialaa ei tarvitsisi tukea lainkaan. Tällaiset ihmiset todennäköisesti kuuntelevat musiikin netistä, eivätkä ymmärrä miksi lähinnä senttejä artisteille tulouttava Spotifyn pitää olla maksullinen palvelu. Koska taide lähtee usein harrastuksesta ja luovuudesta, ei sitä ajatella oikeana työnä, vaan pelkkänä puuhasteluna. Ainakin siihen asti, kun joku harva sillä menestyy ja elättää itsensä.

Suosittelen perehtymään tapahtuma-alan ja kulttuurialan kuluihin. Pitkän linjan ääniteknikko ja roudari Viltsu Haapala kertoo blogissaan (https://viltsun.blogspot.com/2021/02/oikeat-tyot-ja-niiden-tekeminen.html) esimerkiksi 50 000 euron keikkaliksan kertyvän muun muassa laitevuokrista, tilavuokrista, mahdollisesta pyrotekniikasta, logistiikasta, matkoista, majoituksista, lupamaksuista, henkilökunnan palkoista ja monista muista pakollisista kuluista, joiden jälkeen jäljellä on muutama tuhat euroa. Haapalan mukaan muutamasta tonnista ei “bändi oo nähny vielä penniäkään”.

Koska taide lähtee usein harrastuksesta ja luovuudesta, ei sitä ajatella oikeana työnä, vaan pelkkänä puuhasteluna. Ainakin siihen asti, kun joku harva sillä menestyy ja elättää itsensä.

Tommi Läntinen avautui Facebookissa kuinka muun muassa taiteilijat, artistit ja tapahtuma-ala ovat aina olleet valmiina auttamaan hädässä olevia, mutta nyt heidät on jätetty tyhjän päälle. Ei aikaakaan kun Läntisen avautumista pidettiin typeränä. Eräs kommentoija pohtikin: “en ymmärrä, että artistit joiden keikkapalkkiot ovat tähtitieteelliset, kehtaavat itkeä että ei ole rahaa.”

Mielikuvat ja uskomukset säilyvät vahvoina näköjään vuosikymmenestä toiseen. Ehkä kulttuuri- ja tapahtuma-alan tulisikin avata kulurakennettaan vieläkin suunnitelmallisemmin.

Kommentoi