Kolumni: Onko tämä tapettua lehmää?

Outi Elomaa

Kolumni

Kirjoittaja on Suur-Jyväskylän Lehden toimittaja

Alle kouluikäinen poikani katsoi lautasella olevaa spagettikastiketta ja esitti tuon kysymyksen. Vastasin rehellisesti, että se on. Hetken miettimisen jälkeen hän jatkoi: ”Se oli varmaan tosi sairas ja vanha lehmä”.

Oma suhteeni lihan syömiseen on aika lailla samanlainen. Tunnen joka kerta ison piston sydämessäni, kun teurasauto tulee tiellä vastaan. Inhoan broilerifileiden leikkaamista palasiksi, sitä tunnetta, kun veitsi leikkaa lihaa. Silti syön lihaa.

Sitä en muista, milloin olisin syönyt pihvin; en ole koskaan pitänyt kokopihvin jauhamisesta. Verinen pihvi jäisi taatusti lautaselle. Silti syön jauhelihaa. Se ei tunnu niin lihalta kuin kokoliha. Logiikka on tässä kohtaa siis huipussaan.

En syö allergian vuoksi kalaa eli en voi sillä vähentää punaisen tai valkoisen lihan syöntiä. Monet muutkin allergiat rajoittavat ruokani raaka-aineita, mikä on yksi syy lihan syönnilleni. Yhä useammin kuitenkin mietin, miten voisin sen korvata.

Kesällä syömme paljon kasvattamiani kasviksia ja kaupan laareista ostan paljon raaka-aineita. Silti syön myös lihaa.

Olen kokeillut lihan korvaavia härkiksiä ja muita vaihtoehtoja, ja osa niistä toimiikin hyvin. Osa ei niinkään hyvin.

Joka tapauksessa olen vähentänyt lihan syöntiä lähinnä eläinten näkökulmasta. Mietin, että nekin elävät elämäänsä, ja tuntuu pahalta syödä niitä.

Toisaalta ihmiset ovat syöneet ”aina” lihaa ja elimistömme on oppinut ottamaan siitä tarvitsemansa ravintoaineet tehokkaasti käyttöön. Ainakin minulla se on toiminut, sillä rajoittuneesta ruokavaliostani huolimatta veriarvot ovat hyvät, ja esimerkiksi hemoglobiini on yleensä yli 150.

Nykyisin lihansyöjänä tuntee itsensä aika huonoksi ihmiseksi. Luin syksyllä helpottavan artikkelin, jossa annettiin tavallaan lupa syödä lihaa jonkin verran. Siinä oli otettu huomioon juuri terveysnäkökulma ja lähellä kasvatetun lihan syöminen eikä tuomittu lihansyöjiä.

En laske kuinka monta kertaa viikossa syön lihaa, mutta se on vähentynyt jonkin verran, koska Aholaidan työpaikkaruokalassa on usein todella hyviä kasviskeittoja. En tiedä, montako eläintä tällä pelastuu tai pysähtyykö ilmastonmuutos, mutta on edes hieman parempi olo henkisesti.

Ostan aina vapaiden lehmien maitoa ja mielikuvissani maito tulee tölkkiini Hankasalmen onnellisten lehmien maitotilalta. Se on maatila, jossa lehmillä on oma alikulkukäytävä navetan ja laitumien välillä. Ne kulkevat siinä omia aikojaan ja laiduntavat vapaan oloisesti. Kananmunat ostan vapaana liikkuvien kanojen tiloilta, ja toivon, ettei minua huijata.

Muutama vuosi sitten kohkattiin siitä, että oppilailla ei saisi olla kasvisruokapäivää. Meillä oli kouluaikana kasvisruokapäiviä meidän tietämättämme. Söimme esimerkiksi kesä- ja pinaattikeittoa sekä pinaattilettuja, ja kukaan ei kertonut meille erikseen, että se olisi kasvisruokaa.

Yhtä asiaa en ymmärrä. Miksi kasvisyöjien pitää syödä jouluna esimerkiksi seitankinkkua? Löysin atk-verkosta teko-ohjeen, jossa on ihan sikakinkun näköinen kasviskinkku. Jos olisin kasvissyöjä, en todellakaan kaipaisi pöytääni sikakinkun näköistä mötikkää.

Kommentoi