Olli-Pekka Moision kolumni: Olemme miten luemme

Olli-Pekka Moisio

Kirjoittaja on filosofian yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa.

Kehityspsykologi Marry­anne Wolf kirjoittaa, ettemme ole mitä luemme vaan miten luemme. Wolf esittää teoksessaan Proust and the Squid: The Story and Science of the Reading Brain huolensa seurauksista, jotka ”tehokkuuden” ja ”välittömyyden” etusijalle laittava internet aiheuttaa syvälukutaidollemme.

Syvälukeminen ilmaantui aikaisemman teknologian seurauksena, kun painetun sanan mukana pitkät ja monimutkaiset kirjalliset tuotokset yleistyivät. Wolfin mukaan nykyiset viestintäteknologiat muovaavat meistä pikkuhiljaa pelkkiä informaation käsittelijöitä. Kykymme tulkita tekstiä sekä muodostaa rikkaita mentaalisia kytkentöjä alkavat pikkuhiljaa heikentyä.

Lukeminen ei ole ihmisille vaistonvarainen ominaisuus. Sitä ei ole kirjattu geeneihimme samaan tapaan kuin puhuminen on. Meidän tulee opettaa itsemme kääntämään näkemämme symboliset merkit kieleksi, jonka ymmärrämme.

Käyttämämme media tai muut teknologiat, joita käytämme apunamme tämän taidon oppimisessa, muovaavat aivojamme. Esimerkiksi aakkosiin ja ideogrammeihin perustuvan kirjoitetun kielen on kokeissa havaittu muodostavan erilaisia neuraalisia verkkoja aivoissa. Erot ulottuvat useille aivojen eri alueille (muun muassa muisti sekä visuaalisten ja auditiivisten ärsykkeiden tulkinta).

Varmasti voimme odottaa tämän perustalta, että internetin kutomat verkot eroavat aikaisempien teknologioiden kutomista.

Nykyiset viestintäteknologiat muovaavat meistä pikkuhiljaa pelkkiä informaation käsittelijöitä.

Vuoden 1882 tietämillä filosofi Friedrich Nietzsche osti varhaisen kirjoituskoneen, joka tunnetaan nimellään Malling-Hansen Writing Ball. Nietzschen näkö oli heikentymässä nopeasti ja katseen pitäminen tiukasti sivulla oli muuttunut hänelle rasittavaksi ja kivuliaaksi. Kirjoittaminenkin johti usein murskaavaan pääkipuun.

Hänen oli ollut pakko vähentää kirjoittamistaan ja hän pelkäsi, että joutuisi luopumaan siitä jossain vaiheessa kokonaan. Kirjoituskone pelasti hänet. Pian hän oppi näppäilyn ja kykeni kirjoittamaan silmät ummistettuina ainoastaan sormenpäitään käyttäen. Sanat virtasivat jälleen paperille hänen mielestään.

Kirjoituskoneella oli kuitenkin hienosyinen vaikutus Nietzschen kirjalliseen tuotantoon. Eräs Nietzschen ystävistä kirjoitti hänelle havainneensa muutoksen tämän kirjoitustyylissä. Nietzschen jo aikaisemminkin niukkasanainen ilmaisutapa oli muuttunut vieläkin tiiviimmäksi. Se oli saanut sähkösanoman kaltaisia piirteitä. Nietzsche vastasi myöntävästi ystävälleen. Kirjoittamiseen käytetyillä välineillä oli hänen mukaansa todellakin roolinsa ajatusten muotoutumisessa.

Uudet teknologiat lupaavat kauaskantoisia vaikutuksia tietoisuudellemme. Vuonna 1936 matemaatikko Alan Turing julkaisi artikkelin, jossa hän todisti, että digitaalinen tietokone voitaisiin ohjelmoida suorittamaan minkä tahansa informaatiota käsittelevän laitteen funktioita.

Tuolloin teoreettinen kone on tänään arkipäiväinen väline. Internet imeyttää itseensä merkittävän osan älyllisistä teknologioistamme. Siitä on tullut meidän kartta, kalenteri, kello, lehti, kirja, kirjoituskone, laskin, puhelin, levysoitin, radio ja televisio.

Kommentoi